MMAF Forum

Kun nyt edunvalvonta on puheena, niin olisi kiva saada visiota siitä millainen on tavoitetila asioiden hoidon suhteen. En niinkään tarkoita, että kerrotaan ne yksittäiset asiat (vaijerikaiteet tmv) joista on huolta, vaan lähinnä tapaa jolla asioiden hoito olisi tulevaisuudessa järjestetty. Resurssit kaikissa päissä on vaan vähenemään, joten ne vähätkin resurssit olisi syytä kohdentaa oikein. Foorumi on vapaa..

Tässä pohdiskelun pohjaksi:

http://www.smoto.fi/fr/

hv

Siinä oli wcs ;D, oisko jotain itse kysymykseen?

Tavoitetila:

 8) Avoin ja laajapohjainen keskustelu lainsäädäntötarpeista ja -hankkeista kaikkien intressiryhmien kesken tasapuolisesti
 8) Keskustelussa aito pyrkimys totuuteen, ns. strategisia argumentteja ei hyväksytä
 8) Suuri painoarvo kohderyhmän näkemyksille - käyttäjän näkökulmaa pidetään yleisesti tärkeänä
 8) Vahva, laajapohjainen ja monipuolisesti asiantunteva kansalaisjärjestö tai pari sellaista edustamassa harrastajia
 8) Taloudellisilla intressiryhmillä aito kilpailutilanne
 8) Kuluttajilla mahdollisimman suuri valinnanvapaus


Toteutuva tila:

 :P Harrastajakunta syväkyykyssä, osa lopettaa harrastuksen ympäristön painostuksesta, osa ryyppää itsensä hengiltä tallilla
 :P Lainsäädäntökoneisto toteuttaa kritiikittä poliitikkojen ja kaikenkarvaisten lobbareiden villeimpiäkin fantasioita (eturekisterikilpi, Michelinpukupakko, roplauskielto)
 :P Kaupallisilla intresseillä suuri painoarvo (roplauskielto, kaikki mahdolliset hyväksyntäpakot, merkkiedustukset ym.)
 :P Monopolien tai kartellien kaltaiset taloudelliset ilmiöt yleisiä ja viranomaisten vähintään passiivisesti tukemia (kuvaavin esimerkki autoverotus nyt)
 :P Kuluttajan valinnanvapautta kavennettu lähes olemattomiin (vain EY-tyyppihyväksytyt roplaamattomat sallittuja, amerikkalaisille ei enää myönnetä EY-tyyppihyväksyntää)
 :P Paternalismi rulettaa (Michelinpukupakko, ITS, ankarat sanktiot tieliikenne- ja ajoneuvolakien rikkomuksista)
 :P Kansalaisjärjestötoiminta kuihtunut olemattomiin harrastajien yleisen välinpitämättömyyden ja harvojen aktiivien burnoutin seurauksena (niinpäniin...)

Siinä sekä wcs että bcs! ;D

Miten avoin ja laajapohjainen keskustelu toteutetaan? Oliko APU oikeaan suuntaan vai oliko osanotto liian rajattu. Osa  varmasti kiitteli (raporttia sinällään), mutta kuka jäi ulkopuolelle nyreissään. Turvallisuuspuolella MP-verkon eka seminaarista kiitosta tuli vain vakuuttajilta ja liikenneturhalta, motoristit eivät kommentoineet seminaarin ja paikalle raahattujen ruotsalaisten vaivannäköä sanallakaan? Oli lajissaan ensimmäinen ja seuraavaksi aiottua vaijerikaiteita käsittelevää ei sitten koskaan toteutettu. Haudataanko tämä toimintamalli? 

Ei demokratiassa haeta mitään totuutta, vaan konsensusta. Esim. nopeuksien alentamisen suorat turvallisuushyödyt ovat totuutta, mutta sitä ei haluta vapausargumentin mukaisesti hyväksyä. Kyllä minä olen valmis tunnustamaan vapauden yhtenä argumenttina, vaikkei se ole mikään totuus. Yleensä ongelmia asioissa on eniten siinä vaiheessa kun niistä ei ole edes avattu keskustelua. Siksi pitäisikin määrittää tavoitetila. Pidetäänkö aivoriihi, ketä sinne kutsutaan.
Tämä on suomalainen erityispiirre. Olemme pääosin kuluttaja-asemassa mp-asioissa myös EU:ssa. Tämäkin on tekijä joka pitäisi jotenkin kirjata auki, jotta se voisi näkyä. Mitä se tarkoittaa ja millaista aktiivista linjaa se edellyttää. Mistä niitä näkemyksiä saa?
Tämä kai on perusedellytys sille, että on joku keskusteluyhteys.
 Koskee ilmeisesti katsastusta?
Mitä kuluttajat haluavat valita, mitä eivät nyt voi valita ja mitä konkreettisia toimia se edellyttää.

Toi loppu höyryttely korjaantuu, kun otat sen kitaran käteen ja ajat ne viikset pois ;D

Tavoitetila Suomessa 2015

Uuden liikenneturvallisuussuunnitelman laatimisessa huomioidaan kaikki tienkäyttäjät.
Motoristien ääni kuuluu ja näkyy jo uutta liikenneturvallisuussuunnitelmaa laadittaessa. Motoristien erityspiirteet pitää huomioida ja se onnistuu vain niin, että motoristit ovat suuunnittelussa mukana itse. Vuodelle 2025 asetetut turvallisuustavoitteet ovat niin kovat, että tehtävien toimenpiteiden on oltava konkreettisia.

Pitää kuitenkin muistaa, että moottoripyöräily on laajapohjainen harrastus, mopoilijoita unohtamatta. Harrastuksen tulee olla myös nautinnollista vuonna 2015.

MP verkko oli hyvä foorumi, se tosin vaatisi ylläpitöa ja vastuuhenkilön, joka huolehtisi säännöllisesti "koneen" toimintakuntoisena pitämisestä. Koneen saa pysymään toimintakuntoisena vain henkilö, joka on itse motoristi.

Motoristeilla itsellään on jo varsin hyvä olemassaoleva verkosto kouluttajia, jotka voisivat hoitaa keväisen ruosteenpoiston koneesta alueellisesti. Kouluttajaverkosto vaatisi vain tekijän, joka tukee ja pitää verkoston toiminnassa.

Jos olemassa oleva järjestäytynyt motoristi kenttä hajaantuu entisestään, se ei ainakaan helpota moottoripyöräilijöiden edunvalvontaa. Tässä oman joukon pitäisi nähdä omaa kypäräänsä pidemmälle. Moottoripyöräily on edelleen laji, joka herättää suuria tunteita. Edunvalvonnassa tunteet ja järki ovat usein vaakakupissa. Kahvin ja pullan hinnalla / motoristi saadaan jo toimivaa edunvalvontaa.

Yksi vahva järjestö on parempi kuin pussillinen pieniä. Hanskoja ei pidä heittää tiskiin, tavoitetila on mahdollista toteuttaa.

Vaatisi asiantuntevan motoristin edustamaan jäsenistöä ja pitäisi olla alusta asti mukana kun tehdään tutkimussuunnitelmat ohjelman pohjalle. Siinä vaiheessa raha suunnataan ja ongelmakohdat kohdennetaan. Teemat pitää myös myydä eli aika kyky saisi olla..

Oma visio oli apun jälkeen tehdä motoristien (+tarpeelliset sidosryhmät) oma motoristiturvapaperi, josta parhaat palat isoon kakkuun. Sen ison ohjelman sitouttaminen ja jalkauttaminen motoristipuolella, jos sen tekee tosissaan vaatii jo saman verran paukkuja kuin se Pääohjelma.

Komppaan jarrumiestä. Olen aina ollut sitä mieltä että kovaa on helppo ajaa, mutta jarrumiehet on organisaation helmi ;D

 

edit: tarkoitin "omalla" tietysti motoristien omaa, itsenäistä projektia erillään Pääohjelmasta, en mitään itsetekemääni

Vuonna 2015 on valtionrahoitteisten liikenteeseen liittyvien organisaatioden palkkalistoilla (valtion painostuksen seurauksena) useita motoristeja jotka aktiivisesti tuovat esiin myös kaksipyöräisten liikkumiseen liittyviä erityispiirtietä. Tämä valtion rahoittama organisaatio myös koordinoi koko maan laajuista kaksipyöräisten työtä (mukaanlukien liikenneympäristön suunnittelu).

2010-luvun alun ennakkoluulottoman lainsäädäntötyän seurauksena Suomessa on laaja pienyrittäjäverkosto sekä koulutusjärjestelmä joka tuottaa kansainvälisesti merkittävää osaamista ja muotoilua liikennevälineiden rintamalla. Myös yksittäinen aktiiviharastaja voi itse suunnitella, koota ja huoltaa oman moottoripyöränsä. Hybridi, vety ja sähkökäyttöiset moottoripyörätovat yleisiä, bensakäyttöisilläkin saa ajaa (jos jollakulla on varaa bensaan).

2010-luvun alun monopoliskandaalien seurauksena rekisteröinti- ja muutoskatsastukselle on vihdoin säädetty kattohinta. Kumpikaan toimenpide ei erikseen (tai saman aikaan suoritettuina) saa ylittää 50,- Euroa. Hyväksyntämenettelyt ja tarkastukset maksavat yksittäiskappaleena valmistetulle moottoripyörälle vain noin 1000,-. Moottoripyörille ei ole vuosikatsastusta.

Motoristien edunvalvontatyö rahoitetaan valtion säätämänä pakollisten liikennevakuutusten tuloista (vuodessa 0,20 Eur / vakuutus + indeksikorotukset) sekä nykymallisesti kerhojen yhteisenä rahoituksena. Toimintaa valvoo ja ohjaa harrastajien valitsema hallitus, kuten nykyään.

Visainen kysymys tuo ensimmäinen. Kenen vastuulla keskustelun avaaminen ja järjestäminen onkaan, joutuu pohtimaan mahdolliset intressitahot alustavasti läpi. APU oli erittäin oikeaan suuntaan, mutta siinä oli kaksi pienehköä ongelmaa: poliisin puuttuminen ja harrastajakunnan eli lainsäädännön kohderyhmän hienoinen aliedustus.
 

Vielä visaisempi kysymys. Vastaus riippuu siitä, mitä pidetään totuutena. Nopeuksien alentamisen suorat turvallisuushyödyt voivat olla tietyin reunaehdoin ja tietyissä tilanteissa totta, mutta totta on tuo vapausargumenttikin. Totta, vaikka sitä ei matemaattisin metodein voidakaan todistaa. Vapauden kaventamisella on seuraamuksensa. Konsensus on pitkälti sama asia kuin intersubjektiivinen totuus.

Strategisesta argumentista tuo nopeuksien alentaminen käy hyvin, jos sen esittäjä tietoisesti ummistaa silmänsä ja sulkee korvansa kaikelta muulta. Tyypillisesti strategisia argumentteja esittävät kaupalliset autoalan toimijat, joiden puheenvuoroja voi toisinaan luonnehtia peräti turvallisuusfasismiksi. Totuus turvallisuudesta ei kuitenkaan ole sama asia kuin että auto on tyyppihyväksytty EU-sääntöjen mukaan.

Ongelmana aidossa totuuteen pyrkivässä keskustelussa on kuitenkin usein erottaa strategiset argumentit. Niissä kun ei välttämättä lue kyljessä mustavalkoista varoitustarraa. Silläkin riskillä, että monet keskustelun osallistujat mielellään näitä pelkästään omia tarkoitusperiään palvelevia argumentteja puolustavat, pidän järkevänä kutsua keskusteluun kaikkien intressitahojen edustajat. Seurauksena voi olla konsensuksen asettuminen X-akselilla liikaa vasemmalle, mutta parempaakaan en keksi.


Kohderyhmän näkemysten kuuleminen ja huomioon ottaminen ei ole vain suomalainen erityispiirre. Tämän asian pitäisi toteutua jokseenkin kaikessa lainvalmistelussa. Jos kohderyhmän kantaa ei riittävästi huomioida, seuraa juuri sen tyyppisiä ongelmia kuin meillä on nyt. Esimerkiksi melurajoista ei yleisesti piitata ollenkaan. Näkemyksiä saa vaikka MMAF:lta, jos on tarpeen.

Luonnollisesti riittävän edustavan kansalaisjärjestön olemassaolo on perusedellytys sille, että laajasti kannatettuja näkemyksiä voidaan koota, muotoilla, esittää ja käydä niistä keskustelua. Kunpa kaikki oivaltaisivat tämän.


Katsastus on vain yksi esimerkki. Kuluttajan valinnanvapauden kannalta olisi parempi, jos pyörämarkkinoiden valikoima käsittäisi ne jenkkipyörätkin (ja autot). Samoin kuluttajan kannalta on parempi, jos valikoima käsittää E-hyväksytyn osan ohella myös vaikkapa yksilöllisesti käsityönä valmistetun osan, joka täyttää kohtuulliset vaatimukset. Tarvikepakoputkien e-hyväksyntäpakon myötä tässäkin otettiin askel huonompaan suuntaan. Huollot, korjaukset, vakuutukset, varaosat, koulutus jne. Luettelo on pitkä.


Pelkäänpä, että se loppu höyryttely käy toteen, ellei sitten riittävän iso osa kansasta kyllästy paternalismiin ja kyykyttämiseen ja polta valtioneuvoston linnaa. Muuten, ns. RoHS-direktiivin myötä vintage-kitarakaman tuominen EU-alueelle kävi hankalaksi. Että yritetään sitten sekin riemu riistää.

Kalapuikkoviikset alkavat olla out, puutarhanhoito on sen sijaan in. ;D

Edunvalvontaa tarvitaan kolmeen asiaan:
1 Olemassa olevien etujen / tilanteen säilyttäminen
2 Nykytilan kehittäminen
3 Uhkakuvien torjuminen

Tämän voi kiteyttää yhteen: Uhkakuvat estävät kehityksen parempaan ja voivat pahimmillaan viedä huonompaan.

Voidakseen suunnitella tulevaisuuden edunvalvontaa on tunnettava nykyiset ja tulevat uhkakuvat.

Mitä ovat motorismin uhkakuvat?

Niitä tulee kahdesta suunnasta:

1 Sisältä harrastuksesta itsestään.

2 Ulkopuolelta, moottoripyöräilyä edelleen vastustavilta tahoilta.

Toimivan edunvalvonnan on osattava vastata kumpaankin suuntaan. Sekä sisäsyntyisiin, itse aiheutettuihin ongelmaiin, että yhteiskunnan eri portaissa pesivään moottoripyörävastaisuuteen, tai tietämättömyyteen.

1 Nämä harrastuksen sisältä tulevat uhat ovat lähes tabu.
Niitä tulee ensisijaisesti kun aletaan liikaa uhmaamaan yhteiskunnan normeja, on ne sitten nopeusrajoituksien rikkomista, keulittelua, verojenkiertoa, yliradiaalia rakentamista, tms., on tulos sama: yhteiskunnan koneisto reagoi ja homma iskee kynsille.
Toimivan edunvalvonnan pitäisi pystyä vaikuttamaan näihin ongelmiin jo ennen kuin ne aiheuttavat reaktiota ympäröivästä yhteiskunnasta.

1.1   Tavallaan sisäsyntuinen uhka tulee teollisuuden suunnalta ja siihen ovat osasyynä lammasta vähän vähemmän itsenäiset kuluttajat jotka ostavat vain sitä mitä viralliselta maahantuojalta saa. Tämä johtaa kalliisiin hintoihin ja mahdottomaan rakenteluun.

2 Ulkopuolelta tulevat ongelmat johtuvat kahdesta – kolmesta asiasta.

2.1 Ensimmäisiä ovat edellä kuvattujen itse aiheutettujen ongelmien vastareaktiot, yliankara lainsäädäntö, tieosuuksia tai kaupungin osia jossa on mp-ajokielto, ylireagointia käytännön valvontatyössä ja sanktioissa.

2.2 Toisaalta tiedämme että kaikissa maissa ja kaikissa yhteiskunnan portaissa on vaikutusvaltaisia moottoripyöräilyn tai tiettyjen merkkien vihaajia jotka valitettavasti kykenevät tekemään usein harrastajien aseman tukalaksi, kuka milläkin keinollansa. Jos joku ei usko niin voisin vaikka luetella nimiä, mutta en tee sitä …

2.3 Moottoripyöräilyä vastaan toimii aktiivisesti myös monet yleiset kehitys- suunnat, kuten ylikorostettu turvallisuusajattelu jonka mielestä tavoitteet saavutetaan vain pakottavin määräyksin ja volyymien vähennyksillä. Logiikka on selvä, jos moottoripyöräily kielletään ei tule myöskään moottoripyöräonnettomuuksia. Tämän ajatusmallin kannattajiksi on tietääkseni ilmoittautunut mm. Ruotsin Vägverketin (turvallisuusorganisaation) päällikkö, joka on avoimesti ilmoittanut että jos hän saisi päättää kiellettäisiin moottoripyöräily heti ruotsissa. Suomassakin on samansuuntaista meinikiä. Ellei täyskielto onnistu jää jäljelle mahdollisimman tehokas rajoittaminen ja harrastuksen tekeminen mahdollisimman vaikeaksi ja ei houkuttelevaksi.

Koska turvallisuusajattelu on noussut yhdeksi pääasiaksi kun tulevaisuuden liikennettä suunnitellaan on myös todellinen uhka siinä että suunnitelmista jäävät prätkät pois kokonaan, jolloin edessä voi olla uusia ja ennen näkemättömiä ongelmia.

2.4 Uudeksi uhkakuvaksi on noussut viimeisen kymmenen vuoden ajan ympäristö ja päästökysymykset. Ne eivät ole motoristeille eikä ajoneuvotekniikalle ongelma, mutta niistä voi tulla ylitsepääsemättömiä ongelmia jos niitä käytetään muihin tarkoitusperiin, kuten esimerkiksi protektionismiin tai kohtuuttomaan ja tarpeettomaan mp- harrastuksen rajoittamiseen ympäristökysymysten varjolla.

Sekä turvallisuuteen että ympäristöön liittyviä kysymyksiä valmistelevat liian usein toimikunnat jossa ei ole todellista osaamista moottoripyöräilystä. Tulevaisuuden edunvalvonnan pitäisi voida viedä se asiantuntemus sinne, mutta se jos mikä vaatii ankarasti resursseja.

Muitakin uhkakuvia ja suuntia mistä niitä voi tulla varmasti löytyy, vasta kun tulevaisuuden uhkauvat tunnetaan voidaan uskottavasti suunnitella vastatoimet niille. Ja sitähän se tulevaisuuden edunvalvonta sitten on.

Hanski

Jaa, PuJo ehdottaa byrokratisoida ja jäykistää meininki valtion rahoittamilla toimielimillä/virkamiehillä? Jos nyt ei sentään tapettaisi harrastusta. Neuvostoliitossa valtio kaitsi voimakkaasti kansalaiselle suotuja toimintoja, ja tunnelma oli kuulemma vähemmän lystikäs.

Olennaista on huolehtia siitä, että samalla tavoin kuin viime vuosina kiitettävässä määrin on ollut, löytyy jatkossakin jokaisessa tarvetilanteessa tasavertainen työryhmäpaikka ja kokousjakkara motoristien edustajalle. Sen organisointi ei maksa juuri mitään, kuin ei myöskään jakelulistojen ylläpito, kommentointikierrokset sekä motoparlamenttien yms porinapiirien järjestäminen. Kun ovi on auki, on sen jälkeen totaalisesti harrastajakunnan tehtävä hoitaa paikalle kykenevä edusmies pätevät argumentit povitaskussa. Jos sen organisointi vaatii taloudellisia resursseja, on sekin harrastajien vastuulla. Viime vuosina on nähty, että hyviä argumentteja kuullaan, siis kuulluksi tuleminen on tärkeää! Virkapuolelta yhteistoiminnan peruslaatu on jo sillä kauaskantoisesti taattu, että valveutunut Frouva pysyy vakanssissaan (ja eläkeikää nostetaan merkittävästi). Jos harrastajakunnan jakkara alkaa jäädä toistuvasti tyhjäksi, voi ensi alkuun vaikka käydä huhuilemassa Tuusulasta, ja jos ei responssia sieltä, niin odottaa sitten vielä hetken, ja jos jakkaralle ei vieläkään ilmesty istujaa, voidaan harrastajakunnan todeta (aivo)kuolleen. (Aivo)kuollut harrastajakunta ei tarvitse jakkaraa eikä muutenkaan huomiota. Jos flegmatia ottaa harrastajista totaalisen ylivallan, saa poppoo sitä mitä tilasi. Sitkeimmät Vapauden Liiton Miehet keksivät aina tavan pärjätä, olivat pykälät miten päin tahansa vinossa. Siis: homman toimivuus on hyvin pitkälle kiinni ihmisistä, siitä mitä halutaan, valitaan, huomataan, jaksetaan tehdä. Fyrkalla ei voi ostaa aitoa innostusta, halua tai mielenkiintoa, vaikka tukeehan se sopivasti annosteltuna innostuksen säilymistä, ja säilyttänee virkamotivaatiotakin.

Muuta: Jos taatelit sattuisi yhtäkkiä piisaamaan oikein herkutteluun, voisi hallinto aika ajoin kustantaa tuon ja tämän tarveperusteisen selvityksen, eikä harrastajakunta joutuisi joka kerta riuhtomaan niukoista rahkeistaan selvittämisen resursseja.

Ei siis tarvita mitään mahtipontista, eikä väkisinorganisoitua. Viime vuosilta tuttu toimintatapa riittää kai mainiosti. Pulmatilanteet ratkaistaan yksi kerrallaan.

Merkittävän haasteen tälle best practiselle toki muodostaa se, että uutta sääntöä ja normin kiristystä pukannee alati tihenevää tahtia, eivätkä älynväläykset ole suinkaan kotimaista alkuperää. Vaikka Suomessa olisi uhrata miten paljon taatelia asioiden puintiin, suoltaa Vieras Peto syöksytulta siitä huolimatta. Ehdotankin, että vuoteen 2015 mennessä Pedolta kaikissa muodoissaan saapuva virkaposti ohjataan Ruotsiin. Niillä riittää intoa ja massia puida tylsiä asioita tuplatenkin. Suomesta Pedolle lähetetään tietokoneella tehtyä hologrammikuvaa, jossa kaikki ohjesäännöt on toteutettu tip top ja äänitetään vielä huraa huutoja päälle. Sitten muina miehinä porhalletaan härskeillä choppereilla keskikaljakinkereihin metsien siimekseen. Aika hyvä?

Edunvalvonta on sitä, että saadaan joku perustamaan niitä ryhmiä ja jakkaroita. Normaalia yhteistyötä on sitten se, että niillä sitten istutaan ja kanssa tehdään niille asioille jotain.

Kyllä ne maksaa ja senpä takia niiden pitäisi olla parhaat mahdolliset tavat organisoida yhteistyötä. Aikanaan kun reissasin Forssaan smoton vuosikokoukseen 2001, niin ne oli ensimmäiset oman auton käytöstä maksetut kilometrikorvaukset siinä lafkassa. Arvaa oisinko tullut bussilla ;D Kyllä joka porinasta pitää tapella siellä ja täällä, että ne saadaan edes kasaan.

Tässä ehdotuksessa on aistittavissa suurta neroutta! Resurssejakin säästyy rutkasti, vaikka hologrammia naputtamaan palkattaisiin itse Rytsölän veljekset ja Siilasmaan Ripa.

Kuten sanottu, jonkun täytyy käynnistää keskusteluprosessi. Se joku toimii yleensä virkavastuulla, mutta virkavastuuta laajempi yhteiskuntavastuu on hyvin pitkälti kiinni tämän jonkun omasta etiikasta tai moraalista. Pallo on silti virkavastuuosastolla. Siellä on viisasta pitää mielessä, että jakkaran tarjoaminen on saavutettuihin hyötyihin nähden hyvin edullista varsinkin, kun jakkaralla istuva taho tuottaa jokseenkin kaiken tarpeellisen tiedon omin resurssein.

Suunta viime vuosina on ollut oikea huolimatta siitä, että yksisilmäistä oman edun tavoitteluakin esiintyy. Siitä kiitos sinne virkavastuuosastolle!

Kehittämissuosituksista ehkä se tärkein on oppia erottamaan strategiset argumentit ja antaa niille niiden ansaitsema painoarvo. Toinen tärkeä asia olisi kanavoida resursseja riippumattoman tiedon tuottamiseen. Meiltä katkeaa selkä muuten.

Mielestäni jos motoristien edunvalvonta saataisiin systemaattisemmaksi, se ei tee harrastuksesta byrokraattisempaa, rahoittaa sitä sitten mikä taho tahansa. Oleellista on, että edunvalvonnassa ovat mukana motoristit itse.

Tehokaasti toimiva etujen valvominen edellyttää yhteistötä, sekä kykyä ja halua, ja myös kokonaisuuden huomioimista. Tällä hetkellä me olemme kuitenkin sen verran pieni ryhmä, että jäämme helposti isompien päätösten jalkoihin. Tämän johdosta työtä pitää edelleen tehdä, eikä se kokonaisuudessaan vaadi edes järjettömiä kustannuksia, jos on aitoa halua ja ymmärrystä.

Tämän hetken suunta kohtuullisen hyvä, mutta jos järjestäytyneiden motoristien määrä vähenee edelleen, paukut toimintaan ovat varsin vähäisiä.

Liikenneturvallisuustavoitteista vuodelle 2025 motoristeilla on mahdollisuus täyttää oma osansa niin, että harrastus säilyy edelleen mielekkäänä. Tätä tavoitetta ei vaan hoideta pelkästään isoilla julistekampanjoilla. Se vaatii aitoa sitoutumista yhteisen asian eteen. Tällä hetkellä vaarana on se, että sitoutumisen halua ei riittävästi ole.

Meidän tulisi pitää kirkkaasti mielessä se, että vaikka meillä on kaksi pyörää, niin asia on yksi ja yhteinen. Tilanne on sama, on ajoasento jalat edessä tai kädet koukussa.

Tää pääsee jatkoon. Muihin odotetaan taivaasta rahaa..

Ei se nyt ihan aataminaikuista ole. Todellisuudessa energiaa on pakko käyttää kaikenkarvaisten hankkeiden alas ampumiseen moottoripyöräilyn lakkauttamisesta alkaen, esimerkkeinä vaikkapa roplauskielto, Michelinpukupakko, romuajoneuvodirektiivi ja nyt viimeisimpänä määräaikaiskatsastukset. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että visio tai tavoitetila pitää määritellä. Mutta ei ainakaan minun mielikuvitukseni riitä arvailemaan, mitä kaikkea sitä kehdataan esittää. Niitä tyhmiä, jotka tekevät jotain, tuntuu riittävän paljon ja kun niillä sattuu olemaan sopivasti valtaa käsissään, ei meidän auta kuin reagoida jälkikäteen niin hyvin kuin yleensä kohtuuttoman lyhyessä ajassa pystymme.


Kenen homma oikeastaan on luetteloida se jne? Pitääkö kansalaisjärjestöjen repiä selkänahastaan työ, joka liittyy lainsäädäntöhankkeiden tarpeellisuuden arviointiin ja toteuttamiseen? Käsitykseni mukaan kansalaisjärjestöjen rooliin sopii kyllä tavoitetilan määritteleminen ja siitä keskusteleminen muiden sidosryhmien kanssa, mutta tavoitetilan toteuttamiseksi tarpeelliset toimenpiteet kuuluvat valtiolle. Jos niitä vyörytetään nykyiseen tapaan kansalaisjärjestöille, olisi vähintäänkin kohtuullista järjestää näille riittävät resurssit homman hoitamiseksi.

Voin paljastaa, että viimeiset viisi vuotta on tullut tehtyä käytännössä kahta täysipäiväistä duunia päällekkäin. Toinen on vain paljon vittumaisempaa kuin toinen, eikä siitä makseta ollenkaan palkkaa. Enkä ole ainoa tällaisessa tilanteessa elävä henkilö. Asiat eivät todellakaan ole kestävällä tolalla näin, tämän enempää satsauksia ei meiltä voi vaatia.

Eikä toisella puolella voida tietää, mitä ei pitäisi kehdata esittää..muna..kana...muna...kana...15 vuotta...kana...muna...

Niin kaikki kansalaisjärjestöt tekevät... ja sitten toisella työllä rahoittavat sillä toisella työllä tienaamat verorahat sen vastapuolen työn pönkittämiseen.. ja sitten alkaa jurppia..=kansalaisyhteiskunta

Tämä on vastaus alkuperäiseen kysymykseeni, mutta missä muodossa se tulisi toteuttaa. Ketä siellä istuu, missä muodossa, kerran, jatkuvasti, kuinka kauan ja mitä resursseja se vaatii?? Mitä on lopputulema, missä koordinoidaan motoristien kannat, ei tämä ole pelkästään yksi tapahtuma, vaan tapahtumaketju. Sellaisen aloittamista ei kukaan ole kymmeneen vuoteen edes ehdottanut. Ei vihjannut, eikä toivonut.

Liioittelet. 2004 vasta työt tosissaan alkoi, 2005 tehtiin jo kovaa ja eka vuosi oli niin kivaa, ettei se edes tuntunut työltä. ;D Toi on noi ruuhkavuodet. Kyllä se siitä tasaantuu ..

Aivan samaa mieltä! Ja lisää liksaa ja kahvitauot takaisin! 8)

Näissä oli se onglema, että koulutuksiin hakeutuu se valveutunut porukka, mutta ei ne ongelmalliset kuljettajat, vaikka kuinka koordinoitaisiin. Miten pakollistettaisiin koulutus vain osalle? Turvapuoli on myös kentällä ihan sekaisin, eikä sieltä saa yhtä mielipidettä. On ratakoulutusta ja ratakoulutusta, ruosteenpoistoa ja ruosteenpoistoa. Energiaa palaa sielläkin aivan turhaan ekumeeniseen keskusteluun. Keneltä edunvalvojan mielipiteen saa näissä asioissa?

Arkijärjen perusteella ja normaalilla arvostelukyvyllä pystyy kyllä arvioimaan, mitä ei pitäisi kehdata esittää. Niiltä tyhmiltä valitettavasti puuttuvat kummatkin, ja monilla muilla jyllää oman edun tavoittelu. Ei tämä ole mikään muna-kana-kysymys. Iso osa tästä duunista on vanhojen säännösten korjaamista. Onhan meillä nytkin esimerkiksi omavalmisteita koskeva lainsäädäntö olemassa - ongelmana on vain, että se ei kelpaa kohderyhmälleen.


No sen, joka saa lainsäädäntöhankkeen työpöydälleen, pitäisi käydä läpi eräänlainen checklist. Jonkinlaista luonnosta listaksi tässä:

 ::) Onko hanke todellakin tarpeellinen, vai pärjätäänkö ilmankin?
 ::) Ketkä ovat sidosryhmiä?
 ::) Rajoittaako hanke motoristien vapautta perusteettomasti tai tavoitteisiinsa nähden suhteettoman paljon?
 ::) Mitkä ovat hankkeen vaikutukset kuluttajan valintamahdollisuuksiin? Rajoittaako hanke markkinoille pääsyä?
 ::) Kenellä on intressi hankkeen läpiviemiseksi? Onko tämä intressi ristiriidassa jonkun toisen sidosryhmän intressien kanssa?

Tämäntyyppisten kysymysten esittämisen jälkeen hankkeesta vastuullisilla pitäisi olla jonkinlainen kuva siitä, kenen kanssa keskustelua on tarpeen käydä ja millaista käytöstä keskustelijoilta on odotettavissa. Keskustelufoorumin kokoonpano voi tietenkin vaihdella käsillä olevan hankkeen mukaan. Sama koskee kokoontumistiheyttä. Ad hoc-tyyppisiä foorumit siis ovat, mutta pääsääntöisesti sidosryhmät motskariasioissa muodostavat melko homogeenisen joukon: eduskunta, ministeriö, AKE, katsastustoimipaikat, poliisi, vakuutusala, kauppiaat ja kuluttajat, veroasioissa myös VM ja tulli ja infra-asioissa tielaitos tai mikä nykyään lieneekään.

Sitten on itse keskustelun aika. Vähänkin laajemmista jutuista kannattaa tietenkin järjestää f2f-keskustelutilaisuus lausuntokierroksen lisäksi. Keskustelijat luonnollisesti valmistelevat itse omat kantansa ja tuovat ne keskustelussa esiin. Tässä kohtaa ongelmana on usein resurssien epätasainen allokaatio, esimerkiksi kaupallisilla toimijoilla on yleensä merkittävästi enemmän rahaa käytettävissään kuin kuluttajilla.

Keskustelun lopputuloksena päätöksentekijällä pitäisi olla edessään monipuolisesti argumentteja. Asettamalla argumentit painoarvonsa mukaan järjestykseen saadaan sitten johtopäätöksiä. Homma toimii näin niin kauan kun kukaan ei ryhdy ajamaan kapeasti mutta väkevästi vain omaa etuaan. Pahimmillaan sidosryhmät liittoutuvat keskenään esimerkiksi jonkin kuluttajan valintaa kaventavan kauppapoliittisen tavoitteen toteuttamiseksi, esimerkkejä tästä keksit kyllä.

Lopullinen päätöksenteko on sitten vastuullisilla. Tässä korostaisin sanaa vastuu - enkä tarkoita vain virkavastuuta.


Kyllä minun työni alkoi jo aikaisemmin. Ja kyllä, se on tuntunut todellakin työltä. Ei vain kerrytä edes eläkettä... :-\

Klip--
Muitakin uhkakuvia ja suuntia mistä niitä voi tulla varmasti löytyy, vasta kun tulevaisuuden uhkauvat tunnetaan voidaan uskottavasti suunnitella vastatoimet niille. Ja sitähän se tulevaisuuden edunvalvonta sitten on.
klap--
Aivan aataminaikuista tuo ajatuksenkulku. Että jotain ensin tehdään ja odotetaan sitten kuka sitä ampuu alas. Ja kukahan on niin tyhmä, että tekee mitään?? Kyllä se on homma niin, että jos vastustamiseen käytetty energia käytettäisiin sen vision toteuttamiseen, niin oltaisiin paljon paremmissa asemissa. Tulevaisuus täytyy luoda, eikä odotella mitä ajautumisteoria tuottaa.. Ne kannat pitää olla tiedossa aina ennen kuin asioita aletaan käsittelemään, sillä jos odotellaan johonkin toimikuntaan asti ollaan jo 2 vuotta myöhässä ainakin. Ja sitä minä nyt kyselen, että millä se varmistetaan että jollain on tieto silloin kun pitää ja että jos asioille jotain halutaan tehdä ajoissa, niin kuinka se varmistetaan.


HV:
Taisin tulla väärin ymmärretyksi. Tarkoitin nimenomaan ennakointia ja kykykä nähdä kehityksen tuleva suunta. Eli nyt tulee määritellä mahdolliset skenaariot ja miten niihin reagoidaan sitten jos ne toteutuvat.
Jos työssä ajaudutaan torjuntataisteluun ollaan jo hänitty monta erää.
Hv

Ja jos sallit niin katson että osapuolet tässä maassa, siis maassa, jossa Blues pääsi lätkäfinaaliin :D ;D ;) :) 8), niin kaikki osapuolet on lähtökohtaisesti samojen ongelmien edessä. Näkökulmia on erilaisia, mutta periaatteessa tavoitteista on johdettavissa konsensuskin. Siitä totuudesta en menis sanomaan..

Joo, totuus on kovin vaikea käsite ymmärtää. En minäkään siitä uskalla suuria puhua, mutta täytyy kuitenkin muistaa, ettemme tule toimeen ilman jonkinlaista totuuskäsitystä. Esimerkiksi relaatiossa kauppa vastaan kuluttaja totuus ei ole sama asia kuin konsensus, vaan määrittyy muuta tietä. Yritykset eivät pidä kilpailusta. Jos tässä haetaan konsensusta, ratkotaan koko ongelmatiikkaa aivan väärin menetelmin.

Jarrumiehen kanssa olen samaa mieltä liikenneturvallisuusasioista sekä siitä, että motoristien pitää hoitaa omia asioitaan ihan itse. Onneksi joku motoristi niistäkin huolehtii, ja jarruttamisesta kanssa. ;D

Ja bluussi, tuo tumman miehen murheellinen musiikki. En ymmärrä, mitä tekemistä sillä on jääkiekon kanssa. ??? ::) :P

Sori, unohdin että sun liksan maksaa kohta säätiö. Ei tarvii huolehtia elinkeinoelämän toiminnan puitteista....
Seriöösisti, Kyllä totuus on, että yksi uhkakuva on eu-toiminnan ansiosta saatu siirrettyä syrjemmälle ja se on ajoneuvoteollisuuden valmistuksen pitäminen kannattavana myös euroopassa. Kyllä puheet ois toiset, jos ducatit tulisi koreasta ja hd.t ja varaosat kanssa. Ei olisi mitään metallinjalostusta täällä päinkään, jos niitä teollisuuden aloja ei olisi jollain tavoin säädöksillä tuettu laajalla rintamalla ja sitten olisi ihan turha hakea mitään huonekaluputkea tosta kulman takaa, kun ei siellä kulman takana olisi mitään. No muutamia lieveilmiöitä varmaan seurasi, joiden kanssa joutuu vähän tappelemaan ja joita ei ole missään osattu ennakoida, mutta halvat korot varmaan auttaa puutarhatöissäkin ja konsensuksen etsimisessä ei voi unohtaa, että suurin osa saa elantonsa jostakin bisneksestä. Ja välillisesti jostakin bisneksestä myös siellä säätiömaailmassa.
Täällähän on väki ideologisesti enemmän idässä kuin byrokraatit yhteensä...

Jaa sosialistiksiko minut nyt leimattiin? :D No, meillä Waaralan Demareissa ei taivuta julkisen pilkkakirveen edessä!

Ei täällä kukaan pisnestä vastusta. On vain huolehdittava siitä, että pisnes pyörii kuluttajan kannalta parhain päin. Kilpailu toimii, monopoleja tai kartelleja ei ole, markkinoille pääsy on helppoa jne. Näissä olosuhteissa pisneksessä pärjävät parhaat, ja näin asian pitääkin olla.

Muuten, kuluttajaa varten koko EU on olemassa. Tämä tosiseikka tuppaa vain monesti unohtumaan kun ovella ramppaa jos jonkinlaista pisnesmiestä valittelemassa, että pitäs noi jenkkivehkeet kyllä kieltää ja vähän vientitukea myöntää, kun ei muuten kannata...

Suomi ja EU 2015! Saisko jonkun pienen tutkielman, esim. 78 sivua ;D

Ja muuten lopputulema tästä topicista: odotan kolmea A-nelosta "Suomi ja moottoripyöräily 2015" tavoiteohjelmaksi kaudelle 2009-2011 viimeistään 25.7. (sisältäen priorisointilistan myös APU-hankkeista). Ja jos sellaista ei kuulu, painotetaan tulevina vuosina maastoliikennekysymyksiä. Niistä A-neloset on jo valmiina!

Nyt lähden hiihtämään 8) 8)

Uhkailu ja kiristys, eiköhän näillä perinteisillä keinoilla moottoripyöräilyn tavoiteohjelma saada aikaiseksi.
Hiihdossa ja maastomoottoripyöräilyssä on paljon yhteistä. Havuja Perkele!!! ;)

Hyviä hiihtokelejä :)

Niin kyseessä ei ollut uhkailu ja kiristys, vaan kirjoitin ihan mieheksi. Naiseksi kirjoittaminen ja varsinkin tällä aksentilla olisi vienyt liikaa aikaa ja mahdollistanut väärinymmärrykselle. Myös saksaksi kirjoittaminen on osoittautunut hankalaksi.

Ja kiitos, hiihtosäät olivat loistavat 8) 8) (ja täsmennyksenä: hiihdin vain alamäkeä, joten voimasanoja ei tarvittu ;D)

´

Tota, ei me osata kirjottaa noin lyhyitä juttuja. Käviskö 157 sivua, sen pituinen oli tutkielmanikin, ja siinä sentään käsittelin merkitykseltään huomattavasti vähäisempää asiaa, nimittäin kansainvälisen pankkitoiminnan verotusta... ;D

No okei, rakentelu- ja verolainsäädännön priorisointilistan kolmen kärki tulee tässä:

1. Yksittäishyväksyntä- ja muutoskatsastusvaatimusten uudistus (AKE:n työryhmän loppuraportin ehdotusten toimeenpano)

2. Vauriokorjaamisen ja entisöinnin mahdollistaminen autoverolain prosenttisäännöksissä (APU-raportin pykäläehdotusten toimeenpano pikkuisen täsmennettyinä ja yksinkertaistettuina)

3. FMVSS- ja muiden sivistysnormien tunnustaminen (pykälät valmiina ja jo notifioituina komissiollekin)

Ei pitäisi olla paha rasti, kun käytännössä kaikki on valmiina 25.7. Muihin asiaryhmiin, kuten vaijerikaiteisiin ja pikipaikkauksiin en osaa ottaa kantaa, jarrumies osaa sen paremmin! :)

Tossa tuli lista siitä APU-priorisoinnista. Muihin riittää esim. seuraavan mallin mukaisesti:
http://www.mccofnsw.org.au/a/10.html (http://www.mccofnsw.org.au/a/10.html)Vasemmalla priorisoidut vaikuttamiskohteet (tässä esimerkissä:   
 Crash Barriers
 Daytime Running Lights
 Frontal Identification
 Protective Clothing
 Rider Training
 Road Design & Maintenance
 Road Safety
 
 ja jokaisen osalta tarkempi kuvaus, tavoitteet ja itse lisäisin vielä aikataulun, kiitos.

Käviskö noiden kolmen kohdan aikatauluksi "ASAP"? ;D

 :D :D ;D

No aloitetaan sitten kohdasta 1, priorisointilistan mukaisesti! Tavoiteaikataulu: voimassa keväällä 2009.

Kohta 2, tavoiteaikataulu: voimassa syksyllä 2009.

Kohta 3, tavoiteaikataulu: voimassa syksyllä 2009.

Lukijoille muistutukseksi, että nämä ovat Waaralan Wintterin esittämiä tavoiteaikatauluja, joiden toteutumisesta WW ei voi tehdä päätöksiä. 8)

Yksityiskohtainen kuvaus kohdasta 1 (toistasataa sivua... ;D) on tulossa lähikuukausina! Yksityiskohtainen kuvaus kohdasta 2 sisältyy APU-loppuraporttiin ja sen "rinnakkaisraporttiin", johon myöhemmin mietityt kehittämisehdotukset saa allekirjoittaneelta kahden viikon varoitusajalla alkaen syyskuusta 2008. Yksityiskohtainen kuvaus kohdasta 3 sisältyy komissiolle jo kertaalleen notifioituihin säädösehdotuksiin, joiden viilaamiseen allekirjoittanut tarjoaa tarvittaessa apuaan alkaen niin ikään syyskuusta 2008.

Laitatko sitten vaimon puhelinnumeron mukaan siihen pinoon, jotta voi kysellä aikataulujen perään ;D

Kyllä laitan! 8)

Jos viisaat päät yhdessä heimotulilla nyt miettii tota Suomen visiota, niin itse kaipaisin lisänä nimenomaan sitä suomalaista näkökulmaa. Osaan kyllä hienosti kopioida itsekin muiden maiden proobuskat, mutta on meillä mielestäni jotain olosuhdetekijöitä, joiden johdosta tilanteemme poikkeaa hieman muista maista. Esim. valoisat kesät aiheuttaa sen, että itse en ainakaan vastustaisi hanketta, jossa autoilijoiden vaaditaan pitää ajovalot päällä valoisalla. Meillä autoja varsinkin ilta- ja yöaikaan tulee vastaan harvaan ja havainnointi hiljalleen pimenevässä kesäyössä on ihan toista kuin Euroopassa jossa aurinko paistelee korkealla ja pimeys napsahtaa päälle kuin katkaisijasta.
Pimeissä maissa ahtailla teillä ksenonin häikäisykin on toista luokkaa, josta syystä niitä ei valmistajilta hyväksyttyinä tunnu löytyvän, mutta oma käytäntömme voisi valoisuuden huomioiden olla liberaalimpikin. (En olisi niitä silti ihan avoimella valtakirjalla käyttöön ottamassa.) On kuitenkin painotuksia, joissa olisi hyvä miettiä ihan sitä omaa kansallista näkemystä. Ja erityisesti onko se ristiriidassa muun Euroopan kanssa.
Turvallisuuspuolella hirvet on ehkä ihan oma kansallinen ongelmamme, johon kannan laskusta ehkä on parhaat vaikutukset. Näkemät ja pientareiden estettömyys tulee taas puoliautomaattisesti aurauslumen tilantarpeen kautta.
Katsastus on sitten tietty ihan oma kokonaisuutensa, mutta kustannus-hyöty -laskelmissa suomalaisten volyymien kanssa on syytä olla tarkkana. Meillä katsastusverkon laajuus ja kaluston määrä on molemmat ihan omassa sarjassaan eurooppalaisessa mittapuussa.