Armon vuonna 2005 ajauduin jostain kumman syystä ja ikään kuin kohtalon oikusta edesmenneeseen makasiiniravintolaan edunvalvontajärjestö MMAF:n vuosikokoukseen. Enpä tiennyt sinne ajellessani mitä kaikkea ainutlaatuista tulisi tapahtumaan seuraavien vuosien aikana. Nyt olen näistä tapahtumista vilpittömästi iloinen, onnellinen ja ylpeä.
Uudet tuttavuudet ja sitä seuranneet uudet ajatukset valtasivat pikaisesti tilaa kovalevyltäni ja aivokapasiteettiamme hyödyntäen alkoi muodostumaan suunnitelmia MMAF:n toiminnan kehittämiselle ja uuden hallituksen toiminnalle. Ajatus omavalmiste-mp:n tekemisestä pilottiprojektina alkoi nostella jälleen päätään. Oikeastaan yllättävän nopeasti olimmekin jo konkretian tasolla tekemässä sitä.
Siihen hetkeen asti olin joutunut huomioimaan pyöräprojekteissani aina enemmän tai vähemmän lainkirjainta, koska ajelen paljon, ja tien päällä valvontaa sattuu aina joskus pakostakin kohdalle. Kilpien lähtö on joskus herkässä ja juuri sitä olen yrittänyt välttää…
Sain kunnian olla Pääarkkitehti tässä projektissa. Sain siis vapaat kädet tehdä visuaalisesta ilmeestä sellaisen kuin halusin. Tietysti kopterin. Miksi , sitä voisi kysy vaikka Chopper-friikki W.Elolta.
Oli suorastaan uskomatonta alkaa piirrellä paperiin suunnitelmia ilman, että tarvitsi välittää mistään lainsäädännön pykälästä yhtään mitään. Päinvastoin piti huolehtia siitä, että ainakin akselivälistä tulisi riittävän pitkä ja muutama muukin pölyyntynyt pykälä tulisi käännettyä ympäri.
Muutama juttu oli siis itsestään selvää: akselivälin tuli olla vähintään 230cm, runko etuosasta ehdottomasti yksi kehtoinen, jäykkä runko ja keulaan piiiiitkä orggis springer. Teknisiltä ominaisuuksiltaan niin hyvä kuin se ylipäätään oli mahdollista, jarrut ja renkaat jne. Mietin runkoa siltä pohjalta, että emme käyttäisi perinteisiä linjoja lainkaan. Alastomana runko näyttääkin oikeastaan aika hassulta.
Vanteet ja pinnat olikin sitten oma mielenkiintoinen kokonaisuus, ja tosi työläs sellainen. Suunnittelin kokonaan uuden tavan kiinnittää pinna vanteeseen. Siinä ei ole lainkaan perinteistä kuppia, vaan pelkkä reikä. Halusin myös käyttää reilusti normaalia paksumpaa pinnaa. Tällä tavoin pinnan nippaan voi tehdä periaatteessa millaisen muodon tahansa, ja nimenomaan muotoa ja näköä sillä myös haettiin.
Halusimme panostaa myös asioihin mitkä vaikuttaa suoraan turvallisuuteen ja valitsimme mielestämme huippujarrut K-Teckiltä ja MG:ltä. Olihan päivän selvää, että moni ulkopuolinen tulisi pyörää ajamaan ja testaamaan. Jarrut ovat osoittautuneet juuri sellaisiksi kun halusimmekin, kiitos tarkan etukäteis suunnittelun ja - laskennan oikean mittaisista osista koko jarrujärjestelmässä.
Niin, matkan varrella projektille tuli nimikin: THE SILVER BULLET. Nimi juontanee luodin näköisistä osista taka-akselin kiinnikkeissä sekä rungossa koneen ja vaihteiston välissä.
Silver Bullettia on testattu ja koeajettu paljon, kaikkien viranomaisten toimesta. Tämän lisäksi hyvin monet sidosryhmät ovat myös päässeet kaasukahvaa vääntämään ja tutustumaan siihen kuuluisaan jättöön. Usein koeajon palaute on ollut sen kaltainen, ”
etten olisi ikinä uskonut kun se näyttää tuollaiselle".
Olemme MMAF:ssa osaamisestamme ylpeitä, sillä palaute on ollut poikkeuksetta ylitsevuotavan kiitollista.
Pitkä keula ja loiva kulma on aiheuttanut aina epäilyjä ajo-ominaiksuuksien suhteen, ennakkoluuloja on ollut mukava päivittää ja oikaista SB:n kanssa. Projektin kautta on tullut myös dokumentoitua konkreettista uutta tietoa ja osaamista.
Mukavaa aikaa, paljon mielenkiintoista työtä, uuden oppimista, uusia ystäviä ja tarpeellisia kontakteja viranomaisiin ja sidosryhmiin.
Takana laaja joukko todellisia osaajiaTässä niin kuin kaikissa muissakin projekteissa aina on ulkopuolisen avun ja osaamisen merkitys noussut tärkeäksi, ja on tarpeen lausua iso kiitos kaikille heille!
Mr. Moore ”Mestari” Tampereen Lempäälästä ansaitsee ikuisen kiitollisuuteni ja arvostukseni siitä tietotaidosta mitä hänen kauttaan saimme. Voin vain nöyrästi todeta voivani muistella yhteistyötämme ilolla ja ylpeydellä.
Ajatellessani SB:llä ajatukseni liukuu myös helposti ”Koneistaja Velho” J.Hartosen suuntaan. Ilman häntä ja CNC-konetta moni asia olisi jäänyt tekemättä. Hartosen jäljiltä SB:ssa on hirmuinen määrä osia, joten ylitsevuotavainen kiitokseni myös hänelle.
Mika Halonen MHD:sta verhoili satulan, joka ei ollutkaan sitten mikään tusina juttu. Olin vilpittömästi hämmästynyt ja yllättynyt kuinka tarkasti hän pystyi omaksumaan ajatukseni ja siirtämään sen 1:1 lopputulokseen. Nostan ISOT hatut hänelle siitä, se oli täydellinen suoritus!
Isto Kotavuopio väänsi bensatankin, hänen kädentaito teki myös lähtemättömän vaikutuksen allekirjoittaneeseen. Ymmärsimme toisiamme muotokielen suhteen todella nopeasti, ja alle puolessa tunnissa tankki oli jo piirretty pahville, leikattu irti ja sitä profiilia jo soviteltiin runkoon. Tankki on täydellinen, juuri sellainen kuin halusin, ja se on myös saanut arvoistaan huomiota missä SB onkaan liikkunut. Joten kiitos Istolle vielä kerran.
Mitä maalaukseen tulee, Mikko Viita ruiskutti perusvärin ja voin sanoa saaneeni huippupalvelua sillä kohtaa. Runko oli nimittäin valmis neljän tunnin kuluttua siitä, kun jätin sen hänelle. Pääsin siis vihdoinkin asentamaan osia paikoilleen.
Tankkiin ja T-loksuun puuttui sen jälkeen Jere ”Jeppe” Kivilaakso Erikoismaalaamo Faw D-signistä. Halusin jollain tavalla MMAF:n mukaan maalaukseen, hillitysti ja jotenkin ovelasti niin, ettei se kuitenkaan korostuisi liikaa.
Tankkissa ja loksussa on ”miljoona” pientä MMAF tekstiä sikin sokin lentelemässä ”tuulessa”. Ne näkyvät vain tietyssä kulmassa, kun auringonvalo osuu niihin sopivasti. Todella harva on ne sieltä osannut bongata…
Jälleen kerran, kävelin oikeasta ovesta sisälle mennessäni juttusille Herra Kivilaakson kanssa. Olin kuullut ”Jepestä” kylläkin jo aiemmin, mutta nähdessäni valmistumassa olevia osia maalaamossa, olin aivan sanaton ja mykistynyt. Lopputulos SB:n osien suhteen oli kuin jatkoa aiemmin näkemääni… Kiitos Jeppe !
Voodoo Jussi muotoili painosorvatusta lokasuoja-aihiosta takarenkaan säteelle juuri sopivan aihion takalokasuojaksi, jossa sädettä jouduttiin hiukan muuttamaan oikean profiilin saavuttamiseksi.
Seisontatuki on myös saman pajan tuotteita, rosteria ja lukitus mekanismi sisään rakennettuna jousi/kuula toiminta periaatteella. Nerokas ja todella hyvin toimiva kokonaisuus, kiitos yhteistyöstä näiltä osin Jussille.
Woima Kulta Keravalta / Sauli Saxelin, kultaseppä ja baikkeri hoiti kultaustyöt, ammattitaidolla ja nopeasti. Voin suositella palvelua kaikille, loppujen lopuksi se ei edes ole kovin paljoa kalliinpaa kun kromaus.
Kromauksista ylitsevuotavainen kiitokseni jaetaankin yli valtakuntamme rajojen, ja vielä molemmille puolille. Stockholm metallsliperiet otti vastuun keulan kromauksesta. Lievistä vastoinkäymisistä huolimatta laadussa ei todellakaan ole moittimista. Kaikkien muiden osien hiontatyöt, kromaukset ja kuparoinnit hoituikin Virossa, Jyri Taveterin toimesta. Vaatimustasoni osien lopputuloksen kannalta oli selkeä A1, ja sitä myös toimitettiin, joten Kiitos vielä kertaalleen Jyri !
Tomppa Turunen / Sidekick metal Fabrications otti vastuun pakoputkista, satulanpohjasta, ja puolan coverista. Jälleen kerran , Herra Turunen ja allekirjoittanut ymmärsivät toisiaan 100%, osat istuvat SB:n täydellisesti. On ollut ilo muistella myös niitä hetkiä, joten Kiitos myös sinulle Tomppa vielä kerran.
Kaksi upeaa herrasmiestä oli kuitenkin uhrautunut tässä projektissa sanoisinko käsittämättömällä tavalla, varsinkin loppumetreillä ennen Norrtäljen näyttelyä, W.Elo ja Timo Hurri. Heidän panoksensa ei ole mitattavissa edes millään tunnetulla käsitteellä, niin korvaamatonta se oli. Se valtava tuntimäärä jonka he viettivät SB:n vierellä yö myöhään, ei ole koskaan menettänyt arvoaan ajatuksissani.
Tulen tuntemaan varmuudella suurta kiitollisuutta hautaan asti heitä kohtaan, ja mitkään tunnetut adjektiivit ei kerta kaikkiaan riitä kuvamaan kiitollisuuteni määrää jota tunnen. Kaunis kiitos lopuksi teille molemmille vielä kerran,olitte korvaamattomia, molemmat.
Nyt on aika suunnata katse tulevaan kesään, ajella SB:lla enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ajattelin tavata teidät kaikki kesän aikana , ajelkaamme yhdessä edes hetki, olemme sen ansainneet.
UUTISIA
