Itse itselleni vastaten, ilmeisesti aika kauan. VM:n neuvotteleva virkamies
Merja Sandell ilmoittaa, että siirtolupa ei ole "lupa", koska sen myöntämiseen ei liity harkintaa. Edelleen Sandell ilmoittaa, että "nykyinen malli on ollut myös käyttäjille selkeä ja yksinkertainen, joten se saatetaan säilyttää vapaaehtoisena. Vaihtoehto on, että rajalle tuleva auton tuoja joutuu selvittämään autonsa rekisteröinnin, vakuutukset ja verotukset." (MTV3 uutiset)
Tyypillisesti tilanne on se, että itse ajoneuvonsa vaikkapa Saksasta hakenut henkilö on hankkinut sille Saksasta siirtoluvat vakuutuksineen, jotka ovat voimassa koko EU:n alueella. Paitsi - yllätys, yllätys - Suomessa. Lupa tai ei, ilmainen se siirtolupa ei ole. Tässä tyyppitilanteessa se merkitsee maksamista kahteen kertaan samasta asiasta, vakuutuksesta ja väliaikaisesta käyttöluvasta.
Ajoneuvo on voitava yksilöidä siirtolupaa vartenkin, joten selvittely sen toteamiseksi, että ajoneuvolla on identiteetti, se on aikaisemmin ollut rekisterissä Saksassa ja sillä on saksalainen siirtolupa ja vakuutus, ei ole mikään "vaihtoehto" siirtoluvalle. Aivan samat asiakirjat ajoneuvolla pitää joka tapauksessa olla, jos se ajamalla Suomeen tuodaan.
Tämän sotkun takana on jälleen kerran Suomen autoverolaki. Missään muussa verolaissa veron kiertämistä ei ole pyritty torjumaan yhtä fanaattisella tavalla; autoverolain veronkiertosäännösten kanssa on mennyt monta lasta pesuveden mukana.
Asia on mahdollista hoitaa hyvin yksinkertaisella tavalla, jos niin halutaan. Rajalla kirjataan ylös ajoneuvon tiedot ja maahantuontipäivä. Tämän jälkeen ajoneuvolla pitäisi saada ajaa Suomessa liikenteessä edellyttäen, että sillä on voimassa oleva liikennevakuutus - suomalainen tai vaikkapa saksalainen - ja verotus- ja rekisteröintimenettely on käynnistettävä X päivän kuluessa maahantuontipäivästä. Verotus kun muutoinkin perustuu ilmoitusvelvollisuuteen, niin ei tässä mitään kummallista pitäisi olla. Ilmoituksen laiminlyöntikin on jo valmiiksi sanktioitu.
On se vaan niin vaikeaa...