Olen antanut kertoa itselleni, että tästä aiheesta on tullut kyselyjä a. sieltä ja b. täältä. Siispä pikku päivitys tähänkin aiheeseen lienee paikallaan.
Mitä on tullut tehtyä? Jatkotutkimus numero 1: epäilykset heräävätEnsimmäisessä viestissä mainitun AKE:n runkotutkimuksen valmistuttua pohdimme jatkotutkimustarpeita - yhtäältä siksi, että mainitun tutkimuksen FE-analyysilla saavutetut tulokset oli tarpeen verifioida jollain empiirisellä menetelmällä, toisaalta siksi, että tutkimuksessa analysoitiin melko suppea otanta erilaisia runkotyyppejä. Ja ehkä tärkeimpänä motivaationa jatkotutkimuksille on syytä mainita, että emme olleet aivan tyytyväisiä tutkimustuloksiin, niissä kun suositettiin pätevyyden vaatimista hitsaajilta tiettyjen rungon osien hitsaamisen kohdalla.
Jatkotutkimuksia on sittemmin jonkin verran tehty. Ensinnäkin pyysimme tutkimuksen tekijää
Panu Havaa laatimaan FE-analyysin myös eräistä muista rungoista ja hieman, sanoisinko, radikaalimmilla geometrioilla. Näin myös tapahtui, ja tulokset vastasivat alkuperäisiä tuloksia pääpiirteissään. Kiitokset Panulle tästä työstä!
Eräiltä osin jatkotutkimustulokset herättivät kuitenkin lisää epäilyjä siitä, vastaako FE-malli todellisuutta. Analysoimme muun ohella Silver Bulletin rungon, ja tuloksena oli, että tietyissä ääriolosuhteissa kaarreajotilanteissa kyseisen rungon ei olisi pitänyt pysyä kasassa edes ehjänä! Puhumattakaan siitä, että sen pitäisi kestää myös vaurioituneena.
Niin sanottu perstuntuma ei alkuunkaan vastannut tätä tulosta. Olen korkeimman omakätisesti ajanut Silver Bulletia useita satoja kilometrejä siten, kuin moottoripyörällä kuuluu ajaa: erittäin kovaa. Olen tietoisesti ja tarkoituksella vienyt kyseistä pyörää niin pitkälle, kuin oma pokka on kestänyt, ja niin on moni muukin MMAF:n aktiivi. Kilometrejä pyörällä on jo kymmeniä tuhansia takana ja kas: Silver Bullet, samoin kuin sitä kuljettaneet henkilöt, ovat monien yllätykseksi ja jopa joidenkin harmiksi edelleen ehjiä ja hyvissä voimissa.
Jatkotutkimus numero 2: epäily osoittautuu todeksiEpäily FE-mallin tuloksia kohtaan siis kasvoi. Seuraava askel oli verifioida tulokset empiirisin menetelmin. Tämän osan jatkotutkimuksista veimme loppuun viime syksynä siten, että yhteen alkuperäisessä tutkimuksessa mallinnetuista rungoista kiinnitettiin venymäliuska-anturit ja sen jälkeen ajettiin kovaa: kiihdytyksiä, jarrutuksia, kaarreajoa ja jopa rotvallin yli kuuttakymppiä. Viimeksi mainitussa tilanteessa olisi moni nykyinen henkilöauto sanonut yhteistyösopimuksen irti, mutta miten kävikään Telik-rungolla varustetulle chopperille? No se, samoin kuin kuljettaja, säilyi ehjänä. Mistäkö tiedän? No se runko sattuu olemaan minun pyörässäni ja kuljettaja olin minä. Seuraavassa todiste asiasta:
Ei, kuva ei ole lavastettu...
Venymäliuskatutkimuksessa meille korvaamatonta apua antoi herra Tero Majuri, joka työpaikkansa avustuksella junaili koko jutun. Suurkiitokset siis Terolle!
So what, kysyi Lipponen? Empiria overrules calculation...Mitä opimme? No. Analysoimme tulokset ja vertasimme niitä FE-mallin tuloksiin. Johtopäätös: FE-mallin tulokset ja empiirisin menetelmin mitatut tulokset eivät vastaa toisiaan. Jännitystasojen suuruusluokat olivat mitatuissa tuloksissa järjestelmällisesti pienempiä ja jopa jännitysten suunnat, veto taikka puristus, saattoivat poiketa toisistaan. Kaarreajotilanteissa ero oli kaikkein suurin, itse asiassa mitatut jännitystasot olivat kaarreajotilanteissa niin pieniä, että niistä ei oikein voinut päätellä juuta eikä jaata. Selvyyden vuoksi mainittakoon vielä, että vedin kyseisen mutkan erinomaisen kovaa, sanktioiden pelossa jätän kuitenkin mainitsematta, kuinka kovaa...
Tiedämme nyt siis, että
FE-mallin tuloksiin sellaisina kuin ne AKE:n julkaisemassa tutkimuksessa ovat, ei sovi luottaa. Lisäksi opimme, että
todelliset jännitystasot ovat suhteellisen pieniä. Tämä tiedoksi sinne TraFi:n pojillekin, kun suunnittelette seuraavia kommervenkkejä rehellisen chopperinrakentajan pään menoksi...
Mitä me emme vielä tiedä? Emme edelleenkään tiedä, onko mikään tutkituista rungoista todellisuudessa vauriosietoinen, toisin sanoen kestääkö se, vaikka jokin hitsisauma murtuisi tai putki katkeaisi. Meillä on vahvat syyt olettaa, että tavanomaisessa liikennekäytössä vaurioitunutkin runko pysyy kasassa, jolloin pyörän voisi ajaa turvallisesti korjattavaksi. On olemassa joitakin tosielämän esimerkkejä tien päälle hajonneista rungoista, valtava määrä esimerkkejä ehjinä pysyneistä muutetuista rungoista, sekä vauriosietoisuuden puolesta puhuvia mittaustuloksia. Mutta systemaattista, kaikki rungon osat huomioon ottavaa ja empiirisin menetelmin vahvistettua tutkimusta vauriosietoisuudesta meillä ei ole.
Mitä vielä pitäisi tehdä? Ja kenen?Minulla on paljonkin ajatuksia siitä, miten asiaa voisi edelleen tutkia. Ajatukseni ovat kuitenkin eräässä mielessä sangen ongelmallisia: tämäntyyppinen tutkimus on järkyttävän kallista, aikaa vievää ja vaatii monimutkaista tutkimuslaitteistoa. Lisäksi se vaatii muutaman pyörän, joihin voidaan liimata iso kasa venymäliuskoja. Tästä seuraa pyörien omistajille kaikenlaista riesaa, kuten purku-, hionta- ja maalaushommia. Systemaattiseen ja monipuoliseen tutkimukseen meillä ei siis yksinkertaisesti ole enää paukkuja, ei sinnepäinkään.
Tarvitaanko asiassa sitten enempää tutkimusta? Meillähän on voimassa oleva laki, joka ei edellytä hitsarilta pätevyyttä, ainoastaan selvitystä hitsaustavasta ja lisäaineista. Eikä tiedossa ole, että tämä laki olisi yhtäkään kertaa aiheuttanut vaaraa kenellekään. Niinpä olen itse sitä mieltä, että halutessaan kiristää lakia tältä osin lainsäätäjän (LVM tai TraFi) tulee osoittaa, että nykyinen lainsäädäntö
todellisuudessa aiheuttaa vaaraa ihmisille. Tähän ei riitä insinöörin piirustuspöytänsä ääressä kehittelemä spekulaatio siitä, että nykyinen laki
saattaa aiheuttaa vaaraa ihmisille.
Tästäkin huolimatta jatkamme vielä aiheen parissa sen verran, kuin meillä kohtuudella on siihen käyttää paukkuja. Pallo on tällä hetkellä alkuperäisen tutkimuksen laatineella
Panu Havalla, joka pohtii, onko FE-mallin parametrejä mahdollista muokata niin, että malli saataisiin vastaamaan todellisuutta. Laadimme aiheesta myös jonkinlaisen lyhyen raportin, jonka toimitamme muun ohella TraFiin.
Täällä jälleen ystävänne T-Bone, Tuusula.