Mp:n kolarikorjaus

[JJM]

Tuli tarve kaivella kolarikorjaukseen liittyviä käytäntöjä himan pintaa syvemmältä ja törmäsin melkoisen omituiseen asiaan.

Kuvitellaan tilanne että moottoripyörällä ajetaan kolari ja laitteelle tehdään vahinkotarkastus. Mikäli ajoneuvo päätetään lunastaa, sille tehdään liikennekäytöstä poisto. Kunnostamisen jälkeen täytyy suorittaa rekisteröintikatsastus jotta saapi taas ajella. Tämä edellyttää että runko on mitattu ja siitä saatu todistus, vaihdetuista osista on täytetty AKE:n lomake C116. Jos vaihdetut osat ylittää 25% rekisteritietoihin merkitään "KORJATTU AJONEUVO". Korjausta koskee siis aikamoinen valvonta ja kaikki on nyt varmasti kunnossa.

Kilvet viedään myös jos mopoa ei lunasteta, mutta jokin linkissä esitetty kohta niin vaatii (esimerkiksi liiallinen runkovaurio): --->http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1992/19920332

Kaikissa muissa tapauksissa joissa ajoneuvoa ei lunasteta vaan se korjataan, liikennekäytöstäpoisto jää tekemättä. Liikennekäytöstä poiston tekemättä jättäminen tarkoittaa samalla sitä, ettei ajoneuvolle tarvitse tehdä rekisteröintikatsastusta ennen käyttöönottoa. Tästä seuraa käytännössä totaalinen valvonnan puute.

Moottoripyörälle ei tarvitse suorittaa rungonmittausta, sillä kukaan ei ole vaatimassa siitä saatavaa todistusta.
Silmällähän niitä kaikkia vääntymiä ei näe ja jotkut voi johtaa uusiin onnettomuuksiin.

Korjauksessa käytettävistä osista tai niiden alkuperästä ei tarvitse antaa kenellekään minkäänlaista selvitystä.

Lain määräämät korjausmenetelmät voi unohtaa, sillä niitä ei tarvitse kenelläkään hyväksyttää.

Runkoa saa oikoa ja hitsailla ihan miten lystää. Tai vaikka jättää oikomatta jos siltä tuntuu. Kaikki on mahdollista.

Vaikka vakuutusyhtiö korjaukset kustantaisikin, on asiakkaalla oikeus ja velvollisuus korjauttaa pyörä itse valitsemassaan korjaamossa. Korjaukset voi tehdä ihan yhtä hyvin myös itse käyttäen vakuutusyhtiön rahallista kertakorvausta. Ja mikä pahinta, vaihdettujen osien prosentteja ei tarvitse laskea eikä rekisteritietoihin näin ollen koskaan tule merkintää ”KORJATTU AJONEUVO”. Siinä on sitten seuraavalla omistajalla (tahi tämän omaisilla) ihmeteltävää.

Ja vaikka korjausten laiminlyönti aiheuttaisikin tulevaisuudessa uuden onnettomuuden, on mahdotonta lähteä selvittämään todellista vastuun kantajaa, sillä koko onnettomuudesta tai korjauksista ei ole ajoneuvon tiedoissa mitään tietoa.

Sen vielä ymmärtää että on hankala puuttua sellaiseen onnettomuustapaukseen josta edes poliisi ei koskaan saa tietää. Se, että ei-lunastettavaa moottoripyörää ei poisteta liikennekäytöstä vahinkotarkastuksen jälkeen on aikas outoa.

Korjaukset on tietenkin edelleen mahdollista suorittaa hyvin, mutta on annettu mahdollisuus tehdä ne vähemmän hyvin. Korjauksethan voi suorittaa vaikka sokea homo joka ei tiedä mikä on moottoripyörä.

Jotkut voivat pitää asiaa pois kitkettävänä epäkohtana, toiset osaperusteluna moottoripyörien määräaikaiskatsastukselle.

Lienee harvinaista että tällainen skenaario koskaan pahempien seurausten saattelemana toteutuisi, mutta tuli ny nussittua pilikkua oikeen olan takaa. 

[Tuusulan T-Bone]

Tossa on kysymys valvonnan puutteesta, ei niinkään itse vaatimuksissa olevasta porsaanreiästä. Prosenttipuolella siihen liittyy myös tiettyä järjenvastaisuutta. Prosenttien puolesta laite pitää katsastaa, jos vaihdettuja osia on enemmän kuin 25 %. Kukaan ei kuitenkaan väkisin tule hakemaan sinne konttorille. Ja koska kukaan tuskin haluaa otteeseen merkintöjä siitä, että on vaihtanut hajonneen osan samanlaiseen uuteen osaan, ei sinne konttorille kukaan täysipäinen vapaaehtoisesti mene.

Teknisten vaatimusten puolella lainsäädäntö edellyttää, että vehkeet ovat tien päällä kunnossa riippumatta siitä, onko katsastus tehty vai ei. Toisin sanoen vääntyneellä tai murtuneella rungolla ei saa ajaa. Tuossa yllä kuvatussa tilanteessa korjausta ennen käyttöönottoa ei vain valvota erikseen mitenkään.

Pitäisikö sitten valvontaa kiristää? Riippuu vaurion laadusta. Jos vaurio käsittää katkenneen suuntavilkun ja naarmuuntuneen katteen, ei ole mitään mieltä lisätä korjauskustannuksia valvontamenettelyllä. Jos taas kyseessä on runko- tai keulavaurio, valvonta voisi olla paikallaan. Oletan, että tällaiset tapaukset ovat kuitenkin erinomaisen harvinaisia, sillä runko- tai keulavaurio johtanee yleensä lunastukseen.

[JJM]

Niin, valvontaongelmahan tässä tosiaan on. Mutta mistä se johtuu? Kyllä mielestäni nykyinen lainsäädäntö on siihen vahva osasyyllinen. Harvassa ovat ne jotka siellä konttorilla tavallaan vapaaehtoisesti käyvät ja merkinnän papereihin ottavat.

Ongelmahan on toki autopuolella täysin sama ja on jatkunut vuosikaudet. Pahimmat viat karsiintuu sitten vuosikatsastuksessa.

Hassua tästä kuitenkin tekee sen, että kehitellään valtavat valvontatoimet mutta ei sovelleta niitä kuin lunastustapauksissa.

Esim. lunastetuista pyöristä vaaditaan perustellusti rungonmittaus jo kaatumistenkin jälkeen. Miksei sitten kolaroidusta ei-lunastetusta. Runko- ja keulavaurio johtaa usein lunastukseen, mutta kyllä se niin on että aina tätäkään ei tapahdu. Ja vahinkotarkastuksen yhteydessä runkoa ei aina tutkita edes silmämääräisesti, joten paha mennä kenenkään sanomaan onko se kunnossa vai ei.

Vakuutusyhtiö lienee se taho, jolta voisi vaatia vähän enemmän. Kuten juuri rungon mittauksen, osien alkuperän sekä rekisteritietoihin tehtävän onnettomuuden ilmaisevan merikinnän osalta.

Kun kerran lunastettaviltakin vaaditaan niin miksei heti korjattavilta..

Eipä sillä että tämä mitenkään itseäni haittaisi mutta hämmästyttää kummastuttaa...

[Santtu]

Sitten voidaan myös tietty kysellä, että onko tässä nyt mitään todellista ongelmaa ainakaan liikenneturvallisuuden kannalta? Tekniset viat ylipäätään ovat erittäin harvoin edes osatekijöinä loukkaantumisiin tai vakavampiin seurauksiin johtaneissa ongelmissa. Tutkimuksesta riippuen puhutaan alle yhdestä aina muutamaan prosenttiin kaikista tapahtumista.

Helmikuussa MMAF:lle valitaan taas uusi hallitus. Nyt on tilaisuus tulla vaikuttamaan mm. näihin ongelmakohtiin, ja muihin. Jos APU2 tulee voimaan, kuten odotamme, niin jo sen käytännön tulkinnassa ja kenttätyössä tulee olemaan paljon hommaa.