Harrastajan verotuspohdintaa

[Kokkonen]

Hain tuossa juuri paikalliselta korjaamolta koneen osat jotka olin sinne toimittanut koneistettavaksi. Samalla sain tilaamani uudet osat. Maksettavaa kertyi 930 Euroa. Laskuun oli eritelty asianmukaisesti mitä kaikki maksoi, poraukset, hiomiset, männät, venttiliit, tiivisteet, nokka-akseli, jne. Liikevaihtovero oli myös ertelty. Tuin Saksan liittotasavallan vaikeuksissa painivaa taloutta tällä kertamaksulla  149 Eurolla (Saksan alv on 19%). Samalla tietysti annoin osuuteni pienyrittäjälle joka hoiti koneistukset ja pienelle alan liikkeelle joka otti oman osuutensa osien hinnasta. Taiwanin suurfirma sai muutaman taalan männistä ja USA:n pankkikriisin kuivaama kassa sai joitain roposia nokka-akselin ja venttiilinen  valmistuksen tuottamista veroista. Tullin oli Saksan valtio kerännyt näistä tuotteista jo rajalla.
Ja tämä oli vain yksi tämän talven, tähän harrastukseeni liittyvistä ostoksista, ei suinkaan  ainoa. Osia pitää ostaa lisää ainakin 500 eurolla jolloin Saksan pohjattomaan  kassaan kilahtaa suoraa rahansiirtoa minulta vielä 80 Euroa . Vähintään. Joten maksan valtiolle harrastuksestani tämän yhden pyörän osalta, yhden talven aikana, 230 Euroa ylimääräistä veroa.  
Tähän päälle tulee tietysti lakisääteinen pakollinen vero, joka on noin 90 Euroa vuodessa.  Tuo 90 Euroa on ilman muuta se jonka maksaa hampaat irvessä. Ja jos joku haluaisi sitä korottaa vaikka 10% niin nostaisin metelin. Osia sensijaan voisin ostaa vaikka toisella 500 Eurolla lisää, eikä se tuntusi pahaltakaan.  Valtionkin kannattaisi siis yllyttää minua tuohon ostamiseen, koska se hyötyisi siitä itsekkin.

Tuettu siis on. Kiitosta ei kuitenkaan kuulu. Pikemminkin päinvaistoin.

En tietenkään ole mikään optimaalinen veronmaksaja. En polta tupakkaa ja viinakin alkaa jo tässä iässä tökkimään toisen kossu pullon jälkeen. Valtion kannalta paras veronmaksaja on työssäkäyvä, ahkerasti pyöräänsä rakentava ja korjaava, tupakkaa polttava alkoholisti biikkeri.  Noilla tekijöillä ei tarvitsisi eläkekassankaan huolestua tulevaisuudestaan, voivat sijoittaa huoleti varojaan vaikka mihin.  Toisin on nykymuodin mukaisen polkupyöräilevän kasvissyöjän kanssa. Ei kerry veromarkkoja  salaatinviljelystä.  Oletettu elinikäkin huitoo 120 vuotta. Menee siinä valtion talous kuralle.

Pelastukseksi saattaa osoittautua suunnitellut sähköautot ja mopot. Näitä vihreä väkikin mielellään käyttäisi. Valtion kannattaa mitä voimakkaimmin kannustaa ja tukea tuota kehitystä. Ja sijoittaa energiayhtiöiden osakkeisiin. Vinkkinä myös eläkeyhtiöille. Sinä päivänä kun esimerkiksi Saksassa tökätään 20 miljoonaa autoa laturin nokkaan, pitää potkua löytyä sähköverkosta.
Suomi tekee viisaasti panostessaan sähköntuotantoon. Oletettavasti olkiluodot ja muut saavat painaa sitä eurooppaan langat punaisina. Sähkökö halpaa? Ehkä vielä, mutta kun nuo kymmenet miljoonat ajoneuvot lataavat akkujaan, ei sitä ilmaiseksi tehdä. Kysyntä määrää hinnan, joten voidaan olettaa että hinnat moninkertaistuvat. Olisko kW sama kuin litra bensaa…  ja ilman et voi olla, kun kaikki toimii sähköllä.  Ja sitten vielä nuo ajoneuvojen akut.
Minä korjaan vanhaa paskaa moottoripyörääni vapaaehtoisesti ja maksan siitä aina myös valtiolle. Autoni moottori kestää satoja tuhansia, joskaan ei ilmaiseksi. Sähköauton akut sensijaan pitää vaihtaa määräajoin.  5 vuotta? Eikä ne varmaan kovin halpoja tule olemaan ja niitä on paljon.  Verotulon kannalta sähköajoneuvojen käyttöönotto on siis mitä mielekkäintä. Silloin ei tarviste enää polttaa tupakkaa ja juoda viinaa ollakseen hyvä veronmaksaja. Eikä sellaiseen enää olisi varaakaan.

Valtion taloustilanteesta huolestui
Kokkonen

[Tuusulan T-Bone]

Arvostan pohdintaasi, herr Kokkonen!

Perusvittumaisena tyyppinä ehdotan kuitenkin, että jatkat sitä vielä pari askelta eteenpäin. Aluksi voisi vaikka laskea, että paljonko on kokonaisverokertymä Suomessa siitä, että tallitontut sijoittavat vaikkapa nyt pari tonnia vuodessa pillettikikkareisiin.

Nimimerkillä tunnollinen, viinaa juova, tupakkia polttava ja pensaa kuluttava veronmaksaja.

[Ekku]

Näissä kulutusveroissa kuten arvonlisäverossa on se ikävä puoli, että niiden korottaminen kohtuuttomuuksiin lisää vastaavasti veronkiertoa.

Jos pienyrittäjälle tarjoutuu tilaisuus tehdä työtä ilman kuittia, niin kyllä se usein tuntuu mielekkäämmältä, kun kerätä se 23 prosenttia hinnasta valtiolle.

Vihreistä minä olen puolestani saanut sen käsityksen, että niistä suurin osa ei ole huolissaan siitä, miten verot kerätään vaan siitä, että mahdollisimman suuri osa verotuloista hyödyttää heitä mm. verovaroin tuetun joukkoliikenteen muodossa.

Taitaa kuitenkin suurin osa "Vihreistä" ihmisistä asua suuremmissa kaupungeissa?

[Kokkonen]

Johan Bone  heitit haasteen. Vai pitäs vielä pohtia pari askelta eteenpäin.  Minusta kun tuntuu, että olin jo tuossa ensimmäisessä askeleessa kapasiteettini ylärajoilla.

Tallitontut puuhastelee mitä erilaisimpien projektien kanssa. Korjataan, kustomoidaan, entisöidään, rakennetaan kilpakoneita, jne… Tarvitaan talli, koneita, materiaalia, työkaluja, sähköä ja lämmintäkin olisi mukava olla. Kavereista puhumattakaan. Kaikki ei onnistu yksin, ei kavereiden avulla vaan väliin pitää kääntyä paikallisen yrittäjänkin puoleen.

Noiden kulujen lisäksi pitää sitten ostaa 2000 Eurolla osaa ja omaan projektiin. Se tietää Suomen valtiolle 360,66 Euron tuloa (alv 22%). Tämäkin vapaaehtoisena maksuna.
Moottoripyörien määrä lienee Suomessa jotain 200 000, tallitonttujen lukumäärää en osaa sanoa, ei ole erikseen vissiin rekisteriä. Mutta jos heitetään varovainen arvio, jotta 10% ajokeista olis tunttuarmadan käsittelyssä, saadaan osahankintojen osalta valtion tulokertymäksi  7, 2 miljoonaa Euroa. Vapaaehtoista, harrastuksesta kertyvää maksua. Se on aika paljon.

Tuo luulisi olevan  tervetullutta lisää Valtion kirstuun sähköautoja odetellessa.

EU tasolla ja miksei Suomessakin tämä toiminta on kuitenkin todettu sellaiseksi, jotta sitä pitäs rajoittaa. Ympäristö ei tykkää ja vaarallistakin se on. Vaikka todisteita ei ole.  Jos vanhan mosan korjaa, niin tuskin sen päästöt siitä lisääntyy. Päinvastoin.

Raha liikkuu pyörän rakentamisessa. Sen on huomanneet muutkin. Ei ole vain oivallettu, että kun rakentaminen liian  lyödään tiukkoihin raameihin, rahankin liike vähenee.  Ja raha on se joka loppupelissä ratkaisee, ei mikään muu.

Pää kivistäen,  kaksi askelta jonkin suuntaan pohti

Kokkonen

[kuula]

Noista eu alueen alveista senverran että yritysten väliessä kaupassa maasta toiseen ei alvia tarvitse maksella toiselle valtiolle vaan maksun voi hoitaa alv 0 hinnalla ja sitten kotimainen yrittäjä lisää suomen alvin hintaan joilloin se kilahtaa suomena kassaan.. kannattaa jos suinkin mahdollista tukea sitä kotoista osakauppiasta.

[Santtu]

Noista eu alueen alveista senverran että yritysten väliessä kaupassa maasta toiseen ei alvia tarvitse maksella toiselle valtiolle vaan maksun voi hoitaa alv 0 hinnalla ja sitten kotimainen yrittäjä lisää suomen alvin hintaan joilloin se kilahtaa suomena kassaan.. kannattaa jos suinkin mahdollista tukea sitä kotoista osakauppiasta.

Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) säätelee tätä. Alv pitää aina maksaa tuotteen käyttöönottomaahan, ja käytetyistä osista sitä ei tarvitse maksaa uudelleen. Esimerkiksi kokonainen prätkä katsotaan käytetyksi vasta kun sillä on ajettu 6000 km ja se on kuusi kuukautta vanha. Tästä alv-direktiivistä juontaa se autoverotuksen sääntö käytettynä maahantuotaville.

Tuo direktiivin tavoite alv:n maksamisesta kohdemassa ei aina toteudu yksityishenkilöiden ollessa kaupan toinen osapuoli. Yritysten välillä nolla-alv kauppa on mahdollista ja siihen on valmiit prosessit. Sensijaan kauppias ei voi vapaakauppaalueella noin vain myydä yksityishenkilölle tuotetta ilman alv:a sen vakuutuksen perusteella, että kulutaja aikoo maksaa alv:n muualle, omaan kotimaahansa ja lopulliseen käyttömaaan. Tämän takia kauppias aina lisää ja tilittää alv:n paikallisesti. Kuluttajan pitäisi sitten maksaa alv omaan maahansa, ja sitten tämän perusteella periä alv lähtömaan verottajalta takaisin.

Näihin on törmätty varsinkin uudenkarheiden prätkien kaupoissa kun yksityishenkilö on halunnut tuoda maahan pyörän, joka on alle 6000 km ajettu tai ensirekisteröinti on tehty lähtömaassa alle kuusi kuukauta sitten. Suomessa tulli on perinyt alv:n uudelleen (kuten direktiiviin mukaan kuuluukin), vaikka alv on jo lähtömaahan pulitettu kun pyörä on ensimmäistä kertaa otettu käyttöön. En ole kuullut, että kukaan olisi koskaan onnistunut tässä alv:n takaisinperinnässä vaikka direktiivin mukaan sen pitäisi olla mahdollista. Vaikeutena lienee se, että kussakin jäsenvaltiossa jokaisella verottajalla on omat tapansa tälle perinnnälle, ja muun maan asukkina näiden prosessien, lomakkeiden ja muun byrokratian opettelu on kuluttajalle ylivoimaista.