Älkääs nyt masentako ja murskatko ehdokkaan unelmia. Kyllä siellä eduskunnassa isot pojat sitten kertoo mitä nappia milloinkin pitää painaa. Ei kai kukaan kuvittele, että rivikansanedustajalla on jotain sanomista asioihin. Eiköpä sielläkin, niinkuin kaikkialla muuallakin, ole se ydinjoukko tai sisäpiiri mikä asioista päättää.
Hauskasti sisäisesti ristiriitainen tämä viesti...
Vallu hei: jonkun pitää olla se pahanilmanlintu, jottei valituksi tullut ehdokasparka romahda ihan marmoriportailta katuojan likaan.
Mielenkiintoista muuten noin ylipäätään, että eduskunnan valta on loppujen lopuksi aika kapea. Ja sen vähäisenkin vallan käyttö edellyttäisi edustajilta määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Mitä mä nyt noiden kanssa oon asioinu, niin keskittymiskyky on yleensä paria kertaluokkaa heikompi kuin Santulla...
No okei, poikkeuksiakin on.
Niin että jos haluaisi vaikuttaa johonkin, pitäisi vaikuttaa virkamiehiin. Heillä kun taas ei ole todellisuudessa mitään vastuuta tekemisistään, niin eipä ole kummoisia keinoja vaikuttamiseen. Vain toivo siitä, että virkamiehen etiikka on kohdallaan. Ellei se sitä ole - niinkuin usein asianlaita on, niin asia-argumenteillakaan ei pötkitä pitkälle.
Otetaan nyt esimerkkinä vaikka toi Kuitusen Hessu, jota eduskuntakin on useita kertoja pyrkinyt ojentamaan ponsilla sun muilla konsteilla. Silti mies on onnistunut saamaan aikaan maailman sekavimman ja epäoikeudenmukaisimman autoverolain, melkein onnistunut tappamaan pari ihan hyvää harrastusta, järjestänyt tuhansia valituksia hallinto-oikeuksiin ja kymmeniä tuhansia tulliin, järjestänyt Suomelle useamman langettavan tuomion EU-tuomioistuimesta sekä saattanut kymmenet tuhannet kansalaiset voimattoman raivon valtaan. Mutta siellä se vaan istuu ja nauttii liksaansa veronmaksajien rahoista, vaikka asian olisi aikapäiviä sitten voinut hoitaa toisin verokertymän siitä kärsimättä. No, Korva-Jori kiittää ja kumartaa - mitäs siitä, jos nyt kansalaisia vähän vituttaa.
TraFi:n pojille pitää sentään antaa vähän positiivistakin palautetta. Siellä ei nuoremmalla sukupolvella ole asennevikaa harrastusta kohtaan, vaikka ajattelutapa onkin monin paikoin aika erilainen. Itse asiassa niin erilainen, että joistakin asioista on vaikea keskustella samalla kielellä, vaikka tahtoa löytyykin.
