Esitykset ja julkinen keskustelu uudesta tieverosta ovat täysin kritiikittömiä.
Liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut työryhmän selvittämään oikeudenmukaista ja älykästä liikennettä. Työhön liittyvien tiemaksujen selvittäminen on mainittu myös hallitusohjelmassa. Työryhmän toimeksianto näyttää muuttuneen kulissien takana, koska työryhmä selvittääkin nyt tieveroja asettamispäätöksen mukaisten tienkäyttömaksujen sijaan. Aiemmin veroasioiden selvittäminen on kuulunut valtiovarainministeriön toimenkuvaan.
Työryhmän jäseninä on tiemaksujärjestelmiä kehittäviä toimijoita ja heidän edustajiaan sekä virkamiehiä. Valtaosa työryhmän virkamiesjäsenistä on ennen työryhmään valitsemistaan ilmoittanut kannattavansa tiemaksuja ja nyt myös ilmeisesti tieveroja. Tiemaksujärjestelmästä kaavaillaan uutta vientituotetta suomalaisille yrityksille. Työryhmää vetää maailman suurimpiin öljy-yhtiöihin kuuluvan Shellin hallituksen puheenjohtaja, entinen Nokian hallituksen puheenjohtaja ja entinen autonvalmistaja Fordin hallituksen jäsen Jorma Ollila. Voisiko tällainen työryhmä päätyä uusien verojen sijaan öljy-yhtiöiden karsastaman polttoaineveroon korottamiseen yleisen eurooppalaisen tason mukaisesti myös jatkossa? Entä autonvalmistajien vierastaman autoveron keräämiseen tai mobiililaitevalmistajien ja telepuolen palveluntuottajien odottaman miljardiliiketoiminnan hylkäämiseen? Liikenneministeri Merja Kyllösen mukaan työryhmän tehtävänä on arvioida puolueettomasti tarvitaanko tiemaksujärjestelmää Suomessa.
Tieto- ja henkilösuojakysymykset työryhmä on ratkaisemassa helposti. Nämä tiedot olisivat suojattuja ja niitä pääsisivät käsittelemään vain ne viranomaiset, joilla on siihen oikeus. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta vielä varmempi keino olisi se, ettei tietoja kerättäisi lainkaan. Asiaan liittyvät oikeudelliset kysymykset on syytä selvityttää alan asiantuntijoilla ennen lopullisia johtopäätöksiä. Yleensä tietokantojen keräämisen aloittamisen jälkeen niiden käyttäjiksi ilmaantuu vähitellen uusia tahoja ja käyttöoikeuksia laajennetaan merkittävästi. Asiaan ei voi suhtautua yliolkaisesti.
Tieveron ympäriltä puuttuu kokonaan julkinen keskustelu niiden tarpeellisuudesta, verotasosta, järjestelmän rakentamis- ja käyttökustannuksista ja siitä, miten ne vaikuttavat kotitalouksien liikkumiskustannuksiin eripuolilla Suomea. Vaikutukset talouskasvuun, työssäkäynnin kustannuksiin ja kotitalouksien ostovoimaan sekä uuden veron kohdentumisen oikeudenmukaisuuteen olisi myös selvitettävä perusteellisesti. Kysymys on viime kädessä siitä, missä ja miten ohjataan ihmisten liikkumista, asumista, vapaa-ajan viettoa ja työssäkäyntiä ja mitä ne maksavat kokonaisuudessaan.
Helsingin seudun ruuhkamaksuja selvitettäessä maksun katoksi arvioitiin kuusi euroa arkipäivässä. Vuoden 260 arkipäivältä olisi kertynyt enimmäismaksuksi 1560 euroa vuodessa, mikä vastaa 3000 euron kuukausituloilla yli neljän prosenttiyksikön tuloveron kiristystä.
Yhtenä tiemaksujen ajatuksena oli kerätä rahoitusta tienpitoon. Tievero vie pohjan tältä vaihtoehdolta. Verotulot menevät valtion budjetin katteeksi. Tieliikenteestä kerätään nyt Suomessa veroja yli seitsemän miljardia euroa ja tienkäyttöön käytetään 0,8 miljardia euroa. Tieliikenteen osuus henkilöliikenteestä on 93 % ja tavaraliikenteen tonneista 88 %. Korkeasti verotetun oman auton käytön korkea osuus henkilöliikenteestä kertoo Suomen rakenteellisesta ongelmasta. Julkinen liikenne ei pysty tarjoamaan vaihtoehtoa harvaanasutussa ja pitkien etäisyyksien maassa, jossa myös kaupunkirakenne on yleisesti hajanainen ja poikkeaa siten merkittävästi eurooppalaisista vertailumaista.
UUTISIA
