Jokaisen järjestelmän on todistettava jatkuvasti ehdoton tarpeellisuutensa.
Täällä on niin korkeatasoista keskustelua, että on kynnys raapustaa julki omaa hengen tuotosta. Mutta tuo herättää ajatuksia. Ehkä se on juuri noin. Järjestelmä on juuri silloin tarpeeton, kun tarvitsee miettiä sen tarpeellisuutta. Tai kun asioissa järjestelmän pyöritys ja systeemin ylläpito ohjaa toimintaa. Oravanpyörä kiihdyttää omaa vauhtiaan.
Tätähän voi jollain tasolla verrata työelämään. Yrityksen toiminta on pahasti metsässä, jos kysytään, miksi me täällä päivittäin puuhastelemme. Samoin ollaan kaukana todellisuudesta, kun asioita tehdään oman toiminnan pyörittämiseksi. Yrityselämässä suoraan tai välillisesti asiakkaaseen liittyvät asiat ovat olennaisia. Oman toiminnan pyörittämiseen liittyvät asiat tuovat kuluja ja kankeutta toimintaan tuomatta kuitenkaan lisäarvoa asiakkaalle.
Myös mainittu maailman muuttaminen täydelliseksi säännöillä on umpikuja. Aina on olemassa inhimillinen osa kokonaisuudessa ja aina tapahtuu jotain halutun vastaista. Elämästä ei saa millään säännöllä aukotonta ja täydellistä.
Asiasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään. Mutkia oikoen tiivistettäköön pääpointti: jokainen uusi sääntö aiheuttaa rahanmenoa ja maksumiehenä on aina kuluttaja - maksu näkyy sekä tuotteiden hinnassa että verorahojen tarpeessa.
Mitä asialle sitten voisi tehdä? Kas siinä Nobelin arvoinen kysymys. Nythän on nimittäin niin, että asioista päättävät poliitikot ja virkamiehet. Poliitikkojen ja virkamiesten päätöksentekotyön lopputuloksena on... niin, sääntöjä. Kun sääntöjä pitäisi päinvastoin karsia isolla vesurilla, koko koneisto on olemassa vain sen takia, että se tuottaa lisää sääntöjä. Ei se mitään muutakaan osaa tehdä.
Ylempi lainaus osuu tavallaan tuohon yllä pohtimaani. Alempi lainaus taas tuo mieleen erään kuulemani kommentin. Johtajaksi tulisi valita tehtävään pätevä, mutta vähiten siihen haluava henkilö. Tuon voi vääntää monella tavalla, mutta ajatuksena on valita tehtävään henkilö, jolla olisi vähiten tarve muodostaa identiteettiä tehtävän kautta. Oman kokemuksen mukaan usein johtoon ja päättävän asemaan pyrkivät henkilöt toteuttavat narsistista puoltaan ja kaipaavat päästä tehtävään statuksen tms itsensä toteuttamisen takia. Vaatii vahvaa itsetuntemusta nähdä, mikä on oman toiminnan taustalla vaikuttava ajatus ja "draiveri". Rehellisyys itselle on usein vaikeinta.
Itse uskon, että homman on kaaduttava kunnolla, jotta muutos suuntaan ja vauhtiin on mahdollinen. Tuolta välittyminen tarvitsee ihmeen ja paljon ihmisiä, joilla on ns. terve lähestymistapa asiaan. Harva voi tehdä itselle ja läheisille tai sidosryhmille epäedullisia päätöksiä yhteisen hyvän eteen.
En tiedä olisiko sääntöjen laadinnan pohjalla käytettävä keskijakaumaa ja hyväksyttävä äärilaitojen poikkeamat osaksi ihmisyyttä?