Peli tulille!Silver Bulletilla oli tavallaan 1-vuotissyntymäpäivä. Aikaa projektin alkamisesta oli siis kulunut jo kohtuullisesti ja kaikenlaista oli ehtinyt tapahtua. Jupi Tannisen suunnitelmien mukaan Bulletin piti olla ajokunnossa jo kesällä, mutta aina kaikki suunnitelmat eivät vain toteudu. Lopulta Silver Bullet oli siinä kunnossa, että se voitiin käynnistää ja ensimmäiset koeajot ajaa. Konetta käynnistellessä havaittiin aluksi tarvetta erilaisille sytytyksen ja kaasuttimen säätötoimenpiteille. Crane HI-4 sytkä ja S&S kaasutin ovat helppoja säätää, joten kone saatiin toimimaan melko kivuttomasti.
Ensimmäisellä koeajolenkillä Jupi havaitsi, että nopeuden ylitettyä 60 kilometriä tunnissa eturengas aloitti kengurun loikkimista muistuttavan käyttäytymisen ja tien reunaviivojen välissä ajaminen tuotti jonkinasteisia hankaluuksia. Syyksi pyörän käytökseen paljastui se, että eturengas ei istunut vanteella tarkoitetulla tavalla. Paketti oli kasattu American Car Showta varten melkoisella kiireellä, eikä asiaa aikaisemmin havaittu. Vanteen omaleimaisen rakenteen johdosta myös vannenauha oli omatekoinen ja tavanomaista paksumpi tarkoituksenaan suojata sisärengasta pinnojen kiinnityksen teräviltä kohdilta. Se osoittautui kuitenkin ylimitoitetuksi: rengas ei päässyt asettumaan oikeaan kohtaan vannetta. Ongelma ratkaistiin asentamalla vanteeseen kevytrakenteisempi vannenauha, joka salli renkaan asettumisen vanteelle tarkoitetulla tavalla. Ja kas: kenguru oli poissa. Oli tullut aika panna luoti lentämään.
|  |
Tien päällä jälleen pari kuomaa…Aurinkoisena syyskuisena lauantaina herrat Tanninen, Koskivirta, Hurri ja Höglund lähtivät pitkähkölle ajolenkille Tampereen ja Turun suuntaan. Kalustoon kuului Silver Bulletin ohella toinenkin omavalmisteinen pitkäkahveli, MMAF:n hallituksen jäsen Welo Koskivirran rakentama ”Welo II, HH Police Special”. Matkalla pysähdyttiin tapaamaan herra Moorea, jonka ilme oheisissa kuvissa puhuu omaa kieltään tapaamisen tunnelmasta. Jupi tahtookin tässä välittää kiitoksensa herra Moorelle tarkasta työstä ohjausgeometrialaskelmissa. Silver Bullet käyttäytyy juuri niin kuin on suunniteltukin. Jupin omin sanoin:
- Huomasin heti ensimmäisten "pikku" koeajojen aikana hakiessani säätöjä kohdalleen, että Silver Bullet on todella helppo ja kevyt käsitellä. Kun pääsin sitten ns. isolle tielle, ei pyörä tuottanut pettymystä sielläkään. Nopeuden noustessa moottoritietasolle pyörä on erittäin suuntavakaa ja edelleen helppo ja rauhallinen käsitellä. Tekniikka voimansiirtoineen on hiljainen, tarkka vaihteiden osalta, ja rullaa kevyesti myös moottorijarrutuksessa. Nimenomaan tästä syystä valitsin ensimmäistä kertaa toisiovetoon hihnan, jotta kuluneiden ketjujen aiheuttama "rytkytys" jäisi pois. Mahtava kokemus, mahtava reissupyörä, syyskuinen ajolenkkimme oli paras palkinto kaiken tämän vaivannäön jälkeen! Antaa taas voimia jatkoon, sillä työtä projektissa on vielä jäljellä valtavasti. Kiitos myös kaikille muille, jotka ovat myötävaikuttaneet projektin valmistumiseen tälle tasolle. Jatkamme yhteistyötä, ja jonain päivänä saavutamme yhteisen toivotun päämäärämme. Siitä on meidän kaikkien rakentelijoiden Suomessa hyvä jatkaa.
Kaukopartiomiehen tunnustusAllekirjoittanut on jo muutaman vuoden toiminut eräänlaisena kaukopartiomiehenä chopper-harrastajien taistelussa viranomaisten mielivaltaa vastaan. Pitkäkeulaisia moottoripyöriä on tullut puolustettua aina eduskuntaa myöten. Minun on kuitenkin tunnustettava, että ennen syyskuuta en ollut koskaan itse ajanut pitkäkeulaista moottoripyörää. Olin vain luottanut siihen näkemääni tosiasiaan, että pitkäkeuloilla ajetaan yleisesti liikenteessä – liikenneturvallisuustilastojen valossa vieläpä suhteellisen vähin onnettomuuksin. Toisaalta olin kuullut aiheesta paljon ystäviltäni, jotka ovat itse pitkäkeuloja rakentaneet ja ajaneet ja joiden puheisiin niin ikään luotan.
Nyt on sitten tämäkin asia poissa päiväjärjestyksestä. Sain tilaisuuden koeajaa sekä Silver Bulletin että HH Police Specialin. Mitä tulee siirtymiseen suhteellisen vakiokuntoisista pyöristä choppereihin, mistään pehmeästä laskusta ei voida puhua. Bulletin akseliväli on noin 235 senttiä ja Police Specialin 230. Keulakulmaa on molemmissa pyörissä riittävästi, noin 60 astetta. Jäykkäperäisiäkin vielä. Ja hetimiten minun piti ajamani Bulletilla pienehköä mutkatietä. On myönnettävä, että hypätessäni satulaan minua hieman jännitti.
Jännitys laukesi noin kilometrin ajon jälkeen. Silver Bullet toimii kerrassaan loistavasti. Pienessäkin vauhdissa ajodynamiikka alkaa toimia, kuten olimme laskeskelleet. Eturengas tuntuu vetävän pyörää perässään ja risukeula ottaa tienpinnan epätasaisuudet erittäin pehmeästi vastaan. Missään vaiheessa en edes huomannut ajatella, että takajousitusta ei ole. Mutkaan taittaminen sujuu monella eri tavalla kuljettajan mieltymysten mukaan. Painonsiirto, kallistaminen, vastaohjaus, kaikki onnistuu. Hallintalaitteiden käyttö on vaivatonta ja moottori voimansiirtoineen toimii moitteettomasti.
Jarrut ovat paremmat kuin omassa Softailissani. Mitään värinöitä, wobblauksia tai muita ajoa haittaavia tekijöitä en havainnut. Jotain kertonee sekin, että nopeusmittarin puuttuessa kuvittelin ajavani mutkatietä varsin rauhallisesti, 50-60 kilometrin tuntinopeutta. Ajon päätteeksi kysäisin nopeutta edessäni autolla ajaneelta Jupilta, ja sain kuulla ajaneeni keskimäärin 80 kilometrin tuntinopeudella, suorilla kovempaa. HH Police Specialilla ajoin taajamaolosuhteissa, mutkatiellä ja moottoritiellä. Kokeilin erilaisia tapoja selviytyä 90 asteen risteyksistä, äkkinäisiä jarrutuksia ja montaa muuta asiaa. Kaikki onnistui ongelmitta. Eri tavalla, kuin omalla pyörälläni, mutta ongelmitta.
Mitä opin? No ensinnäkin sen, että jos joku vielä väittää minulle, että chopperilla ei voi ajaa, syytän siekailematta häntä valehtelemisesta. Toiseksi se viimeinenkin epätietoisuus chopperin ajettavuudesta ja tieliikennekelpoisuudesta katosi alitajunnastani kerralla, mistä on varmasti etua tulevissa taisteluissa viranomaisia vastaan. Kolmanneksi sain vahvistuksen ajatuksilleni siitä, että empiirinen kokemus on lopultakin se, mikä pitää asettaa ratkaisevalle sijalle päätöksenteossa kopterilain kehittämisestä ja pyörien hyväksymisestä liikenteeseen. Olemme tehneet paljon erilaisia tutkimuksia ja laskelmia, joilla on ilman muuta oma hyödyllinen arvonsa paitsi viranomaisille, myös harrastajakunnalle itselleen. Silti vasta koeajo kertoo, toimiiko kokonaisuus vai ei. Ja lopuksi, chopperilla ajaminen oli vähävaraiselle tutkijalle lähes sietämättömän kivaa. Pelkään, että tästä ei ole paluuta.
Siitä, mitä tuleman pitääPaljon on vielä peltoa kynnettävänä ennen kuin Silver Bullet on valmis ja tavoite yksittäin hyväksyttävien moottoripyörien omista lakipykälistä on saavutettu. Viranomaisten kanssa käydyissä neuvotteluissa ollaan nyt tilanteessa, jossa pallo on meillä. Tulevan talven aikana meidän on tarkoitus saattaa loppuun tutkimuksemme mm. omavalmisteisen rungon hyväksymismenettelyistä, jarrujen toiminnan mittauksista, sähköjärjestelmän vaatimuksista, pakokaasupäästövaatimuksista ja monesta muusta yksityiskohdasta, jotka on otettava omavalmisteista pyörää rakennettaessa huomioon. Tutkimusten valmistuttua meillä pitäisi olla käytettävissämme riittävästi tietoa, jotta lainsäädännön kehittämistä koskevia päätöksiä voidaan järkiperustein tehdä. Vasta sitten voimme laatia perustellun ja kattavan esityksen uusista säännöksistä viranomaisten kanssa käytävän keskustelun pohjaksi.
|  |
Nyt kun koeajot Silver Bulletilla on ajettu ja rakenne todettu erinomaisesti toimivaksi, pyörää voidaan ryhtyä viimeistelemään. Siihen asennetaan mm. suuntavilkut, nopeusmittari ja ohjauslukko, se pintakäsitellään kaikilta osin, ja kaikki jarruletkut sekä sähköjohdot vedetään lopullisiin linjoihinsa. Ollaksemme optimistisia, mainittakoon, että pyörään kiinnitetään myös rekisterikilven teline. Ja kyllä: se saa lain mukaan olla sivulla, kunhan asennus- ja näkyvyysvaatimukset täyttyvät.
Kirjoitamme tutkimuksistamme ja Silver Bulletin edistymisestä Kopteri-lehteen vielä useita artikkeleja sitä mukaa, kun saamme jotain valmiiksi. Siihen saakka toivotamme kaikille lukijoillemme antoisaa ja työntäyteistä rakentelukautta!
Teksti: Teemu S. Lindfors, kuvat: Timo Hurri
MMAF ry:n hallitus
