Suomi ja moottoripyöräily 2015

[rautis]

Kun nyt edunvalvonta on puheena, niin olisi kiva saada visiota siitä millainen on tavoitetila asioiden hoidon suhteen. En niinkään tarkoita, että kerrotaan ne yksittäiset asiat (vaijerikaiteet tmv) joista on huolta, vaan lähinnä tapaa jolla asioiden hoito olisi tulevaisuudessa järjestetty. Resurssit kaikissa päissä on vaan vähenemään, joten ne vähätkin resurssit olisi syytä kohdentaa oikein. Foorumi on vapaa..

[Hannu Virta]

Tässä pohdiskelun pohjaksi:

http://www.smoto.fi/fr/

hv

[rautis]

Siinä oli wcs , oisko jotain itse kysymykseen?

[Tuusulan T-Bone]

Tavoitetila:

  Avoin ja laajapohjainen keskustelu lainsäädäntötarpeista ja -hankkeista kaikkien intressiryhmien kesken tasapuolisesti
  Keskustelussa aito pyrkimys totuuteen, ns. strategisia argumentteja ei hyväksytä
  Suuri painoarvo kohderyhmän näkemyksille - käyttäjän näkökulmaa pidetään yleisesti tärkeänä
  Vahva, laajapohjainen ja monipuolisesti asiantunteva kansalaisjärjestö tai pari sellaista edustamassa harrastajia
  Taloudellisilla intressiryhmillä aito kilpailutilanne
  Kuluttajilla mahdollisimman suuri valinnanvapaus


Toteutuva tila:

  Harrastajakunta syväkyykyssä, osa lopettaa harrastuksen ympäristön painostuksesta, osa ryyppää itsensä hengiltä tallilla
  Lainsäädäntökoneisto toteuttaa kritiikittä poliitikkojen ja kaikenkarvaisten lobbareiden villeimpiäkin fantasioita (eturekisterikilpi, Michelinpukupakko, roplauskielto)
  Kaupallisilla intresseillä suuri painoarvo (roplauskielto, kaikki mahdolliset hyväksyntäpakot, merkkiedustukset ym.)
  Monopolien tai kartellien kaltaiset taloudelliset ilmiöt yleisiä ja viranomaisten vähintään passiivisesti tukemia (kuvaavin esimerkki autoverotus nyt)
  Kuluttajan valinnanvapautta kavennettu lähes olemattomiin (vain EY-tyyppihyväksytyt roplaamattomat sallittuja, amerikkalaisille ei enää myönnetä EY-tyyppihyväksyntää)
  Paternalismi rulettaa (Michelinpukupakko, ITS, ankarat sanktiot tieliikenne- ja ajoneuvolakien rikkomuksista)
  Kansalaisjärjestötoiminta kuihtunut olemattomiin harrastajien yleisen välinpitämättömyyden ja harvojen aktiivien burnoutin seurauksena (niinpäniin...)

Siinä sekä wcs että bcs!

[rautis]

Tavoitetila:

  Avoin ja laajapohjainen keskustelu lainsäädäntötarpeista ja -hankkeista kaikkien intressiryhmien kesken tasapuolisesti

Miten avoin ja laajapohjainen keskustelu toteutetaan? Oliko APU oikeaan suuntaan vai oliko osanotto liian rajattu. Osa  varmasti kiitteli (raporttia sinällään), mutta kuka jäi ulkopuolelle nyreissään. Turvallisuuspuolella MP-verkon eka seminaarista kiitosta tuli vain vakuuttajilta ja liikenneturhalta, motoristit eivät kommentoineet seminaarin ja paikalle raahattujen ruotsalaisten vaivannäköä sanallakaan? Oli lajissaan ensimmäinen ja seuraavaksi aiottua vaijerikaiteita käsittelevää ei sitten koskaan toteutettu. Haudataanko tämä toimintamalli? 

Keskustelussa aito pyrkimys totuuteen, ns. strategisia argumentteja ei hyväksytä

Ei demokratiassa haeta mitään totuutta, vaan konsensusta. Esim. nopeuksien alentamisen suorat turvallisuushyödyt ovat totuutta, mutta sitä ei haluta vapausargumentin mukaisesti hyväksyä. Kyllä minä olen valmis tunnustamaan vapauden yhtenä argumenttina, vaikkei se ole mikään totuus. Yleensä ongelmia asioissa on eniten siinä vaiheessa kun niistä ei ole edes avattu keskustelua. Siksi pitäisikin määrittää tavoitetila. Pidetäänkö aivoriihi, ketä sinne kutsutaan.

Suuri painoarvo kohderyhmän näkemyksille - käyttäjän näkökulmaa pidetään yleisesti tärkeänä

Tämä on suomalainen erityispiirre. Olemme pääosin kuluttaja-asemassa mp-asioissa myös EU:ssa. Tämäkin on tekijä joka pitäisi jotenkin kirjata auki, jotta se voisi näkyä. Mitä se tarkoittaa ja millaista aktiivista linjaa se edellyttää. Mistä niitä näkemyksiä saa?

Vahva, laajapohjainen ja monipuolisesti asiantunteva kansalaisjärjestö tai pari sellaista edustamassa harrastajia

Tämä kai on perusedellytys sille, että on joku keskusteluyhteys.
 

Taloudellisilla intressiryhmillä aito kilpailutilanne

Koskee ilmeisesti katsastusta?

Kuluttajilla mahdollisimman suuri valinnanvapaus

Mitä kuluttajat haluavat valita, mitä eivät nyt voi valita ja mitä konkreettisia toimia se edellyttää.

Toi loppu höyryttely korjaantuu, kun otat sen kitaran käteen ja ajat ne viikset pois

[jarrumies]

Tavoitetila Suomessa 2015

Uuden liikenneturvallisuussuunnitelman laatimisessa huomioidaan kaikki tienkäyttäjät.
Motoristien ääni kuuluu ja näkyy jo uutta liikenneturvallisuussuunnitelmaa laadittaessa. Motoristien erityspiirteet pitää huomioida ja se onnistuu vain niin, että motoristit ovat suuunnittelussa mukana itse. Vuodelle 2025 asetetut turvallisuustavoitteet ovat niin kovat, että tehtävien toimenpiteiden on oltava konkreettisia.

Pitää kuitenkin muistaa, että moottoripyöräily on laajapohjainen harrastus, mopoilijoita unohtamatta. Harrastuksen tulee olla myös nautinnollista vuonna 2015.

MP verkko oli hyvä foorumi, se tosin vaatisi ylläpitöa ja vastuuhenkilön, joka huolehtisi säännöllisesti "koneen" toimintakuntoisena pitämisestä. Koneen saa pysymään toimintakuntoisena vain henkilö, joka on itse motoristi.

Motoristeilla itsellään on jo varsin hyvä olemassaoleva verkosto kouluttajia, jotka voisivat hoitaa keväisen ruosteenpoiston koneesta alueellisesti. Kouluttajaverkosto vaatisi vain tekijän, joka tukee ja pitää verkoston toiminnassa.

Jos olemassa oleva järjestäytynyt motoristi kenttä hajaantuu entisestään, se ei ainakaan helpota moottoripyöräilijöiden edunvalvontaa. Tässä oman joukon pitäisi nähdä omaa kypäräänsä pidemmälle. Moottoripyöräily on edelleen laji, joka herättää suuria tunteita. Edunvalvonnassa tunteet ja järki ovat usein vaakakupissa. Kahvin ja pullan hinnalla / motoristi saadaan jo toimivaa edunvalvontaa.

Yksi vahva järjestö on parempi kuin pussillinen pieniä. Hanskoja ei pidä heittää tiskiin, tavoitetila on mahdollista toteuttaa.

[rautis]

Uuden liikenneturvallisuussuunnitelman laatimisessa huomioidaan kaikki tienkäyttäjät.
Motoristien ääni kuuluu ja näkyy jo uutta liikenneturvallisuussuunnitelmaa laadittaessa.

Vaatisi asiantuntevan motoristin edustamaan jäsenistöä ja pitäisi olla alusta asti mukana kun tehdään tutkimussuunnitelmat ohjelman pohjalle. Siinä vaiheessa raha suunnataan ja ongelmakohdat kohdennetaan. Teemat pitää myös myydä eli aika kyky saisi olla..

Oma visio oli apun jälkeen tehdä motoristien (+tarpeelliset sidosryhmät) oma motoristiturvapaperi, josta parhaat palat isoon kakkuun. Sen ison ohjelman sitouttaminen ja jalkauttaminen motoristipuolella, jos sen tekee tosissaan vaatii jo saman verran paukkuja kuin se Pääohjelma.

Komppaan jarrumiestä. Olen aina ollut sitä mieltä että kovaa on helppo ajaa, mutta jarrumiehet on organisaation helmi

 

edit: tarkoitin "omalla" tietysti motoristien omaa, itsenäistä projektia erillään Pääohjelmasta, en mitään itsetekemääni

[Santtu]

Vuonna 2015 on valtionrahoitteisten liikenteeseen liittyvien organisaatioden palkkalistoilla (valtion painostuksen seurauksena) useita motoristeja jotka aktiivisesti tuovat esiin myös kaksipyöräisten liikkumiseen liittyviä erityispiirtietä. Tämä valtion rahoittama organisaatio myös koordinoi koko maan laajuista kaksipyöräisten työtä (mukaanlukien liikenneympäristön suunnittelu).

2010-luvun alun ennakkoluulottoman lainsäädäntötyän seurauksena Suomessa on laaja pienyrittäjäverkosto sekä koulutusjärjestelmä joka tuottaa kansainvälisesti merkittävää osaamista ja muotoilua liikennevälineiden rintamalla. Myös yksittäinen aktiiviharastaja voi itse suunnitella, koota ja huoltaa oman moottoripyöränsä. Hybridi, vety ja sähkökäyttöiset moottoripyörätovat yleisiä, bensakäyttöisilläkin saa ajaa (jos jollakulla on varaa bensaan).

2010-luvun alun monopoliskandaalien seurauksena rekisteröinti- ja muutoskatsastukselle on vihdoin säädetty kattohinta. Kumpikaan toimenpide ei erikseen (tai saman aikaan suoritettuina) saa ylittää 50,- Euroa. Hyväksyntämenettelyt ja tarkastukset maksavat yksittäiskappaleena valmistetulle moottoripyörälle vain noin 1000,-. Moottoripyörille ei ole vuosikatsastusta.

Motoristien edunvalvontatyö rahoitetaan valtion säätämänä pakollisten liikennevakuutusten tuloista (vuodessa 0,20 Eur / vakuutus + indeksikorotukset) sekä nykymallisesti kerhojen yhteisenä rahoituksena. Toimintaa valvoo ja ohjaa harrastajien valitsema hallitus, kuten nykyään.

[Tuusulan T-Bone]

Miten avoin ja laajapohjainen keskustelu toteutetaan? Oliko APU oikeaan suuntaan vai oliko osanotto liian rajattu. Osa  varmasti kiitteli (raporttia sinällään), mutta kuka jäi ulkopuolelle nyreissään.

Visainen kysymys tuo ensimmäinen. Kenen vastuulla keskustelun avaaminen ja järjestäminen onkaan, joutuu pohtimaan mahdolliset intressitahot alustavasti läpi. APU oli erittäin oikeaan suuntaan, mutta siinä oli kaksi pienehköä ongelmaa: poliisin puuttuminen ja harrastajakunnan eli lainsäädännön kohderyhmän hienoinen aliedustus.
 

Ei demokratiassa haeta mitään totuutta, vaan konsensusta. Esim. nopeuksien alentamisen suorat turvallisuushyödyt ovat totuutta, mutta sitä ei haluta vapausargumentin mukaisesti hyväksyä. Kyllä minä olen valmis tunnustamaan vapauden yhtenä argumenttina, vaikkei se ole mikään totuus. Yleensä ongelmia asioissa on eniten siinä vaiheessa kun niistä ei ole edes avattu keskustelua. Siksi pitäisikin määrittää tavoitetila. Pidetäänkö aivoriihi, ketä sinne kutsutaan.

Vielä visaisempi kysymys. Vastaus riippuu siitä, mitä pidetään totuutena. Nopeuksien alentamisen suorat turvallisuushyödyt voivat olla tietyin reunaehdoin ja tietyissä tilanteissa totta, mutta totta on tuo vapausargumenttikin. Totta, vaikka sitä ei matemaattisin metodein voidakaan todistaa. Vapauden kaventamisella on seuraamuksensa. Konsensus on pitkälti sama asia kuin intersubjektiivinen totuus.

Strategisesta argumentista tuo nopeuksien alentaminen käy hyvin, jos sen esittäjä tietoisesti ummistaa silmänsä ja sulkee korvansa kaikelta muulta. Tyypillisesti strategisia argumentteja esittävät kaupalliset autoalan toimijat, joiden puheenvuoroja voi toisinaan luonnehtia peräti turvallisuusfasismiksi. Totuus turvallisuudesta ei kuitenkaan ole sama asia kuin että auto on tyyppihyväksytty EU-sääntöjen mukaan.

Ongelmana aidossa totuuteen pyrkivässä keskustelussa on kuitenkin usein erottaa strategiset argumentit. Niissä kun ei välttämättä lue kyljessä mustavalkoista varoitustarraa. Silläkin riskillä, että monet keskustelun osallistujat mielellään näitä pelkästään omia tarkoitusperiään palvelevia argumentteja puolustavat, pidän järkevänä kutsua keskusteluun kaikkien intressitahojen edustajat. Seurauksena voi olla konsensuksen asettuminen X-akselilla liikaa vasemmalle, mutta parempaakaan en keksi.

Tämä on suomalainen erityispiirre. Olemme pääosin kuluttaja-asemassa mp-asioissa myös EU:ssa. Tämäkin on tekijä joka pitäisi jotenkin kirjata auki, jotta se voisi näkyä. Mitä se tarkoittaa ja millaista aktiivista linjaa se edellyttää. Mistä niitä näkemyksiä saa?

Kohderyhmän näkemysten kuuleminen ja huomioon ottaminen ei ole vain suomalainen erityispiirre. Tämän asian pitäisi toteutua jokseenkin kaikessa lainvalmistelussa. Jos kohderyhmän kantaa ei riittävästi huomioida, seuraa juuri sen tyyppisiä ongelmia kuin meillä on nyt. Esimerkiksi melurajoista ei yleisesti piitata ollenkaan. Näkemyksiä saa vaikka MMAF:lta, jos on tarpeen.

Luonnollisesti riittävän edustavan kansalaisjärjestön olemassaolo on perusedellytys sille, että laajasti kannatettuja näkemyksiä voidaan koota, muotoilla, esittää ja käydä niistä keskustelua. Kunpa kaikki oivaltaisivat tämän.

Koskee ilmeisesti katsastusta? Mitä kuluttajat haluavat valita, mitä eivät nyt voi valita ja mitä konkreettisia toimia se edellyttää.

Katsastus on vain yksi esimerkki. Kuluttajan valinnanvapauden kannalta olisi parempi, jos pyörämarkkinoiden valikoima käsittäisi ne jenkkipyörätkin (ja autot). Samoin kuluttajan kannalta on parempi, jos valikoima käsittää E-hyväksytyn osan ohella myös vaikkapa yksilöllisesti käsityönä valmistetun osan, joka täyttää kohtuulliset vaatimukset. Tarvikepakoputkien e-hyväksyntäpakon myötä tässäkin otettiin askel huonompaan suuntaan. Huollot, korjaukset, vakuutukset, varaosat, koulutus jne. Luettelo on pitkä.

Toi loppu höyryttely korjaantuu, kun otat sen kitaran käteen ja ajat ne viikset pois

Pelkäänpä, että se loppu höyryttely käy toteen, ellei sitten riittävän iso osa kansasta kyllästy paternalismiin ja kyykyttämiseen ja polta valtioneuvoston linnaa. Muuten, ns. RoHS-direktiivin myötä vintage-kitarakaman tuominen EU-alueelle kävi hankalaksi. Että yritetään sitten sekin riemu riistää.

Kalapuikkoviikset alkavat olla out, puutarhanhoito on sen sijaan in.

[Hannu Virta]

Edunvalvontaa tarvitaan kolmeen asiaan:
1 Olemassa olevien etujen / tilanteen säilyttäminen
2 Nykytilan kehittäminen
3 Uhkakuvien torjuminen

Tämän voi kiteyttää yhteen: Uhkakuvat estävät kehityksen parempaan ja voivat pahimmillaan viedä huonompaan.

Voidakseen suunnitella tulevaisuuden edunvalvontaa on tunnettava nykyiset ja tulevat uhkakuvat.

Mitä ovat motorismin uhkakuvat?

Niitä tulee kahdesta suunnasta:

1 Sisältä harrastuksesta itsestään.

2 Ulkopuolelta, moottoripyöräilyä edelleen vastustavilta tahoilta.

Toimivan edunvalvonnan on osattava vastata kumpaankin suuntaan. Sekä sisäsyntyisiin, itse aiheutettuihin ongelmaiin, että yhteiskunnan eri portaissa pesivään moottoripyörävastaisuuteen, tai tietämättömyyteen.

1 Nämä harrastuksen sisältä tulevat uhat ovat lähes tabu.
Niitä tulee ensisijaisesti kun aletaan liikaa uhmaamaan yhteiskunnan normeja, on ne sitten nopeusrajoituksien rikkomista, keulittelua, verojenkiertoa, yliradiaalia rakentamista, tms., on tulos sama: yhteiskunnan koneisto reagoi ja homma iskee kynsille.
Toimivan edunvalvonnan pitäisi pystyä vaikuttamaan näihin ongelmiin jo ennen kuin ne aiheuttavat reaktiota ympäröivästä yhteiskunnasta.

1.1   Tavallaan sisäsyntuinen uhka tulee teollisuuden suunnalta ja siihen ovat osasyynä lammasta vähän vähemmän itsenäiset kuluttajat jotka ostavat vain sitä mitä viralliselta maahantuojalta saa. Tämä johtaa kalliisiin hintoihin ja mahdottomaan rakenteluun.

2 Ulkopuolelta tulevat ongelmat johtuvat kahdesta – kolmesta asiasta.

2.1 Ensimmäisiä ovat edellä kuvattujen itse aiheutettujen ongelmien vastareaktiot, yliankara lainsäädäntö, tieosuuksia tai kaupungin osia jossa on mp-ajokielto, ylireagointia käytännön valvontatyössä ja sanktioissa.

2.2 Toisaalta tiedämme että kaikissa maissa ja kaikissa yhteiskunnan portaissa on vaikutusvaltaisia moottoripyöräilyn tai tiettyjen merkkien vihaajia jotka valitettavasti kykenevät tekemään usein harrastajien aseman tukalaksi, kuka milläkin keinollansa. Jos joku ei usko niin voisin vaikka luetella nimiä, mutta en tee sitä …

2.3 Moottoripyöräilyä vastaan toimii aktiivisesti myös monet yleiset kehitys- suunnat, kuten ylikorostettu turvallisuusajattelu jonka mielestä tavoitteet saavutetaan vain pakottavin määräyksin ja volyymien vähennyksillä. Logiikka on selvä, jos moottoripyöräily kielletään ei tule myöskään moottoripyöräonnettomuuksia. Tämän ajatusmallin kannattajiksi on tietääkseni ilmoittautunut mm. Ruotsin Vägverketin (turvallisuusorganisaation) päällikkö, joka on avoimesti ilmoittanut että jos hän saisi päättää kiellettäisiin moottoripyöräily heti ruotsissa. Suomassakin on samansuuntaista meinikiä. Ellei täyskielto onnistu jää jäljelle mahdollisimman tehokas rajoittaminen ja harrastuksen tekeminen mahdollisimman vaikeaksi ja ei houkuttelevaksi.

Koska turvallisuusajattelu on noussut yhdeksi pääasiaksi kun tulevaisuuden liikennettä suunnitellaan on myös todellinen uhka siinä että suunnitelmista jäävät prätkät pois kokonaan, jolloin edessä voi olla uusia ja ennen näkemättömiä ongelmia.

2.4 Uudeksi uhkakuvaksi on noussut viimeisen kymmenen vuoden ajan ympäristö ja päästökysymykset. Ne eivät ole motoristeille eikä ajoneuvotekniikalle ongelma, mutta niistä voi tulla ylitsepääsemättömiä ongelmia jos niitä käytetään muihin tarkoitusperiin, kuten esimerkiksi protektionismiin tai kohtuuttomaan ja tarpeettomaan mp- harrastuksen rajoittamiseen ympäristökysymysten varjolla.

Sekä turvallisuuteen että ympäristöön liittyviä kysymyksiä valmistelevat liian usein toimikunnat jossa ei ole todellista osaamista moottoripyöräilystä. Tulevaisuuden edunvalvonnan pitäisi voida viedä se asiantuntemus sinne, mutta se jos mikä vaatii ankarasti resursseja.

Muitakin uhkakuvia ja suuntia mistä niitä voi tulla varmasti löytyy, vasta kun tulevaisuuden uhkauvat tunnetaan voidaan uskottavasti suunnitella vastatoimet niille. Ja sitähän se tulevaisuuden edunvalvonta sitten on.

Hanski

[Juupe]

Jaa, PuJo ehdottaa byrokratisoida ja jäykistää meininki valtion rahoittamilla toimielimillä/virkamiehillä? Jos nyt ei sentään tapettaisi harrastusta. Neuvostoliitossa valtio kaitsi voimakkaasti kansalaiselle suotuja toimintoja, ja tunnelma oli kuulemma vähemmän lystikäs.

Olennaista on huolehtia siitä, että samalla tavoin kuin viime vuosina kiitettävässä määrin on ollut, löytyy jatkossakin jokaisessa tarvetilanteessa tasavertainen työryhmäpaikka ja kokousjakkara motoristien edustajalle. Sen organisointi ei maksa juuri mitään, kuin ei myöskään jakelulistojen ylläpito, kommentointikierrokset sekä motoparlamenttien yms porinapiirien järjestäminen. Kun ovi on auki, on sen jälkeen totaalisesti harrastajakunnan tehtävä hoitaa paikalle kykenevä edusmies pätevät argumentit povitaskussa. Jos sen organisointi vaatii taloudellisia resursseja, on sekin harrastajien vastuulla. Viime vuosina on nähty, että hyviä argumentteja kuullaan, siis kuulluksi tuleminen on tärkeää! Virkapuolelta yhteistoiminnan peruslaatu on jo sillä kauaskantoisesti taattu, että valveutunut Frouva pysyy vakanssissaan (ja eläkeikää nostetaan merkittävästi). Jos harrastajakunnan jakkara alkaa jäädä toistuvasti tyhjäksi, voi ensi alkuun vaikka käydä huhuilemassa Tuusulasta, ja jos ei responssia sieltä, niin odottaa sitten vielä hetken, ja jos jakkaralle ei vieläkään ilmesty istujaa, voidaan harrastajakunnan todeta (aivo)kuolleen. (Aivo)kuollut harrastajakunta ei tarvitse jakkaraa eikä muutenkaan huomiota. Jos flegmatia ottaa harrastajista totaalisen ylivallan, saa poppoo sitä mitä tilasi. Sitkeimmät Vapauden Liiton Miehet keksivät aina tavan pärjätä, olivat pykälät miten päin tahansa vinossa. Siis: homman toimivuus on hyvin pitkälle kiinni ihmisistä, siitä mitä halutaan, valitaan, huomataan, jaksetaan tehdä. Fyrkalla ei voi ostaa aitoa innostusta, halua tai mielenkiintoa, vaikka tukeehan se sopivasti annosteltuna innostuksen säilymistä, ja säilyttänee virkamotivaatiotakin.

Muuta: Jos taatelit sattuisi yhtäkkiä piisaamaan oikein herkutteluun, voisi hallinto aika ajoin kustantaa tuon ja tämän tarveperusteisen selvityksen, eikä harrastajakunta joutuisi joka kerta riuhtomaan niukoista rahkeistaan selvittämisen resursseja.

Ei siis tarvita mitään mahtipontista, eikä väkisinorganisoitua. Viime vuosilta tuttu toimintatapa riittää kai mainiosti. Pulmatilanteet ratkaistaan yksi kerrallaan.

Merkittävän haasteen tälle best practiselle toki muodostaa se, että uutta sääntöä ja normin kiristystä pukannee alati tihenevää tahtia, eivätkä älynväläykset ole suinkaan kotimaista alkuperää. Vaikka Suomessa olisi uhrata miten paljon taatelia asioiden puintiin, suoltaa Vieras Peto syöksytulta siitä huolimatta. Ehdotankin, että vuoteen 2015 mennessä Pedolta kaikissa muodoissaan saapuva virkaposti ohjataan Ruotsiin. Niillä riittää intoa ja massia puida tylsiä asioita tuplatenkin. Suomesta Pedolle lähetetään tietokoneella tehtyä hologrammikuvaa, jossa kaikki ohjesäännöt on toteutettu tip top ja äänitetään vielä huraa huutoja päälle. Sitten muina miehinä porhalletaan härskeillä choppereilla keskikaljakinkereihin metsien siimekseen. Aika hyvä?

[rautis]

Olennaista on huolehtia siitä, että samalla tavoin kuin viime vuosina kiitettävässä määrin on ollut, löytyy jatkossakin jokaisessa tarvetilanteessa tasavertainen työryhmäpaikka ja kokousjakkara motoristien edustajalle.

Edunvalvonta on sitä, että saadaan joku perustamaan niitä ryhmiä ja jakkaroita. Normaalia yhteistyötä on sitten se, että niillä sitten istutaan ja kanssa tehdään niille asioille jotain.

Sen organisointi ei maksa juuri mitään, kuin ei myöskään jakelulistojen ylläpito, kommentointikierrokset sekä motoparlamenttien yms porinapiirien järjestäminen.

Kyllä ne maksaa ja senpä takia niiden pitäisi olla parhaat mahdolliset tavat organisoida yhteistyötä. Aikanaan kun reissasin Forssaan smoton vuosikokoukseen 2001, niin ne oli ensimmäiset oman auton käytöstä maksetut kilometrikorvaukset siinä lafkassa. Arvaa oisinko tullut bussilla Kyllä joka porinasta pitää tapella siellä ja täällä, että ne saadaan edes kasaan.

[Tuusulan T-Bone]

Ehdotankin, että vuoteen 2015 mennessä Pedolta kaikissa muodoissaan saapuva virkaposti ohjataan Ruotsiin. Niillä riittää intoa ja massia puida tylsiä asioita tuplatenkin. Suomesta Pedolle lähetetään tietokoneella tehtyä hologrammikuvaa, jossa kaikki ohjesäännöt on toteutettu tip top ja äänitetään vielä huraa huutoja päälle. Sitten muina miehinä porhalletaan härskeillä choppereilla keskikaljakinkereihin metsien siimekseen. Aika hyvä?

Tässä ehdotuksessa on aistittavissa suurta neroutta! Resurssejakin säästyy rutkasti, vaikka hologrammia naputtamaan palkattaisiin itse Rytsölän veljekset ja Siilasmaan Ripa.

Kuten sanottu, jonkun täytyy käynnistää keskusteluprosessi. Se joku toimii yleensä virkavastuulla, mutta virkavastuuta laajempi yhteiskuntavastuu on hyvin pitkälti kiinni tämän jonkun omasta etiikasta tai moraalista. Pallo on silti virkavastuuosastolla. Siellä on viisasta pitää mielessä, että jakkaran tarjoaminen on saavutettuihin hyötyihin nähden hyvin edullista varsinkin, kun jakkaralla istuva taho tuottaa jokseenkin kaiken tarpeellisen tiedon omin resurssein.

Suunta viime vuosina on ollut oikea huolimatta siitä, että yksisilmäistä oman edun tavoitteluakin esiintyy. Siitä kiitos sinne virkavastuuosastolle!

Kehittämissuosituksista ehkä se tärkein on oppia erottamaan strategiset argumentit ja antaa niille niiden ansaitsema painoarvo. Toinen tärkeä asia olisi kanavoida resursseja riippumattoman tiedon tuottamiseen. Meiltä katkeaa selkä muuten.

[jarrumies]

Mielestäni jos motoristien edunvalvonta saataisiin systemaattisemmaksi, se ei tee harrastuksesta byrokraattisempaa, rahoittaa sitä sitten mikä taho tahansa. Oleellista on, että edunvalvonnassa ovat mukana motoristit itse.

Tehokaasti toimiva etujen valvominen edellyttää yhteistötä, sekä kykyä ja halua, ja myös kokonaisuuden huomioimista. Tällä hetkellä me olemme kuitenkin sen verran pieni ryhmä, että jäämme helposti isompien päätösten jalkoihin. Tämän johdosta työtä pitää edelleen tehdä, eikä se kokonaisuudessaan vaadi edes järjettömiä kustannuksia, jos on aitoa halua ja ymmärrystä.

Tämän hetken suunta kohtuullisen hyvä, mutta jos järjestäytyneiden motoristien määrä vähenee edelleen, paukut toimintaan ovat varsin vähäisiä.

Liikenneturvallisuustavoitteista vuodelle 2025 motoristeilla on mahdollisuus täyttää oma osansa niin, että harrastus säilyy edelleen mielekkäänä. Tätä tavoitetta ei vaan hoideta pelkästään isoilla julistekampanjoilla. Se vaatii aitoa sitoutumista yhteisen asian eteen. Tällä hetkellä vaarana on se, että sitoutumisen halua ei riittävästi ole.

Meidän tulisi pitää kirkkaasti mielessä se, että vaikka meillä on kaksi pyörää, niin asia on yksi ja yhteinen. Tilanne on sama, on ajoasento jalat edessä tai kädet koukussa.

[rautis]

2010-luvun alun ennakkoluulottoman lainsäädäntötyän seurauksena Suomessa on laaja pienyrittäjäverkosto sekä koulutusjärjestelmä joka tuottaa kansainvälisesti merkittävää osaamista ja muotoilua liikennevälineiden rintamalla. Myös yksittäinen aktiiviharastaja voi itse suunnitella, koota ja huoltaa oman moottoripyöränsä. Hybridi, vety ja sähkökäyttöiset moottoripyörätovat yleisiä, bensakäyttöisilläkin saa ajaa (jos jollakulla on varaa bensaan).

Tää pääsee jatkoon. Muihin odotetaan taivaasta rahaa..