Rakennussarjat eivät ole EY-tyyppihyväksyttyjä, joten sellaisista kasattu läjä hyväksytään rekisteriin yksittäisenä ajoneuvona. Yksittäisille ajoneuvoille on joitakin lievennyksiä teknisissä vaatimuksissa, mutta esimerkiksi pakokaasupäästöistä vaaditaan täysi direktiivin mukainen vaatimustenmukaisuusselvitys, joka maksaa ziljardin, mutta onneksi niitä ei saa mistään.
Itse tehtyä runkoa koskevia vaatimuksia ei oo direktiiveissä, eikä oikeastaan Suomen laissakaan. MMAF:lla on työn alla putkirakenteista kehtorunkoa koskevan suunnittelumallin tekeminen. Kun homma joskus valmistuu, sen perusteella voi hyväksyä itse tehtyjä runkoja, jos viranomainen antaa asialle siunauksensa.
Noin yleisesti ottaen voi sanoa, että H-D-tyyppisten putkirunkojen runkomatsku on suhteellisen vahvasti ylimitoitettua jopa silmällä pitäen sitä, että vekottimet on suunniteltu ihmisten käyttöön. Omavalmisteisten runkojen osalta tämä on kuitenkin vain hyvä asia, sillä haittapuolena on vain muutamalla kilolla lisääntynyt paino, jolla ei yleensä sopperi- tai popperihommissa ole paljoa merkitystä. Hyötynä on sitten se, että kovin kummoisia laskelmia ei rungon lujuudesta ole tarpeen esittää. Ja jos haluaa painosta tinkiä, voi aina laihduttaa sen kymmenen kiloa vyötäröltään...
Vahvaa tekoa on myös rungon rakenne, hypoteesimme mukaan runko on myös rakenteeltaan niin vahva, että periaatteessa se jopa sallii yksittäisen hitsin murtumisen. Mutta tämä asia on vielä tutkinnan alla.