;void('');)
;void('');)
;void('');)
;void('');)
;void('');)
;void('');)
;void('');)
;void('');)
|
|
| MMAF - Toimintaa ja uutisia |
|---|
Pidä Prätkäsi Kotona - Muista Tietojen Luovutuskielto (04-12-04)
Ajoneuvohallintokeskus (AKE) jakaa ajoneuvojen rekisteritietoja internetissä, kännyköiden tekstiviesti- ja puhelinpalveluiden kautta. Saatavilla on muunmuassa ajoneuvon omistajien ja haltijoiden nimet ja osoitteet, ajoneuvon tekniset tiedot, liikennevakuutusyhtiö ja paljon muuta. Palvelu on laillinen mutta motoristien kannalta, erityisesti rakennettujen ja arvopyörien omistajille, hyöty on arveluttava; sen kautta epärehellisin aikein liikkuva voi kätevästi selvittää haluttavan ajoneuvon säilytyspaikan. Vuosittain Suomessa katoaa vajaa viisisataa moottoripyörää. Näistä noin puolet jää pysyvästi kateisiin eli niitä ei koskaan löydetä. Monille erikoisemmin rakennetuille pyörille on vaikea saada vapaaehtoisia vakuutuksia joten kadonneen prätkän aiheuttamaa kosmista päänsärkyä kannataa välttää kaikin mahdollisin keinoin. Merkittävä osa varsinkin näistä arvopyörien katoamisista näyttää tapahtuvan tilaustyönä, haluttu malli nähdään jossain ja sen kotiosoite etsitään julkisten palvelujen kautta. Myöhemmin tämä prätkä käydään noutamassa säilytyspaikasta hakijalle sopivana ajankohtana, vaikka sopivasti ajokauden alussa. Estä ja hankaloita omien tietojesi saamista Omat tietonsa ja osoitteensa voi lain nojalla suojata siten, että anastusaikein liikkeellä olevat pitkäkynnet joutuvat tekemään työtä ja mahdollisesti jättämään itsestään jälkiä osoitteen selville saamiseksi. AKE:lla on helppokäyttöinen lomake osoitteen luovututtamisen kieltämiseksi, vähintään tämä kannataa täyttää. Ongelmana tuossa osoiteen luovutuskiellossa on se, että nimensä mukaisesti sillä estetään vain omistajan ja haltijan osoitteen luovuttaminen. Muut tiedot, esimerkiksi omistajan nimi ja vakuutusyhtiö, saadaan kuitenkin. Tämän takia on hyvä muistaa kieltää tietojen levittäminen väestörekisteristä, vakuutus- ja puhelinyhtiöstä ja sekä muista vastaavista rekistereistä. Lomakkeet, lisätietoa ja linkkejä aiheen tiimoilta:
|
|
SMOTO Vieraili Arkadianmäellä (11-11-04)
SMOTO:n edustajat käväisivät syyskuun alussa eduskunnassa kansanedustajien moottoripyöräkerho MP Arkadian vieraina. Vierailun järjestäminen sai alkunsa eräiden aktiivisten harrastajien keskustelusta Kotas-rallissa kansanedustaja Pekka Vilkunan kanssa - kiitokset harrastajille! Vilkuna toimii MP Arkadian puheenjohtajana ja toimi myös SMOTO:n tapaamisen isäntänä. Tilaisuudessa oli läsnä kymmenkunta kansanedustajaa, aiheena olivat moottoripyörien rakenteluun liittyvät lainsäädännölliset ongelma-alueet. Yleisesti todettiin, että henkilöliikenteen verotusta on tavattu käsitellä kokonaisuutena, jossa henkilöautot ja moottoripyörät ovat olleet keskenään samankaltaisessa asemassa. Samoin todettiin, että moottoripyörien verotusta koskeva lainsäädäntö valmistellaan virkamiestyönä valtiovarainministeriössä ja että eduskunnalla on käytettävissään rajallisesti resursseja ministeriön laatimien perusteltujen hallitusten esitysten kritiikkiin. Kysymys on virkatyön asiantuntemukseen perustuvasta auktoriteetista. Samalla kuitenkin myönnettiin, että vuoden 2003 autoverolain muutosta koskenut hallituksen esitys sai osakseen siinä määrin pyyhkeitä, että lainvalmistelijoiden auktoriteetti koki kolauksen. Koska moottoripyörän käyttötarkoitus ei enää ole sama kuin henkilöauton ja moottoripyörien verokertymä on verrattuna autoihin hyvin pieni, pohdittiin mahdollisuutta käsitellä moottoripyöriä omana ryhmänään. Osavaihdosten johdosta toimitettavan uudelleenverotuksen osalta SMOTO toi esiin näkökohtia, jotka puoltavat uudelleenverotuksesta luopumista. Ensinnäkin harrastajarakentelijalta puuttuu veronkiertotarkoitus. Rakentelussa kysymys on harrastuksesta, käsityöstä ja eräästä kulttuurin muodosta, ei veron tarkoituksellisesta kiertämisestä. Todettiin myös, että nyt voimassa oleva 50 prosentin uudelleenverotusraja saattaa johtaa liikenneturvallisuuden kannalta vähintäänkin kyseenalaisiin seurauksiin. Myös ajoneuvotekniset määräykset toimivat osaltaan tehokkaana rajoitteena rakentelijoiden näkökulmasta. Keskeisin ongelma on kanta-ajoneuvoprosenttien mukaan määräytyvän ajoneuvon identiteetin vaikutus tekniseen vaatimustasoon: mikäli ajoneuvossa on kanta-ajoneuvon osuutta jäljellä alle puolet, sen tulee täyttää rakennusajankohdan tekniset vaatimukset. Ajoneuvotekniset määräykset eivät kaikilta osin myöskään vastaa EU-oikeuden asettamia vaatimuksia. Ainoa argumentti, jolla moottoripyörien rakentamista voitaisiin perustellusti vastustaa, on liikenneturvallisuuden heikkeneminen. SMOTO:n toimesta onkin selvitetty rakennettujen chopper- ja custom-moottoripyörien liikenneturvallisuusriskejä. Kotimaista tutkimustietoa ei ole saatavissa, mutta ulkomaista on: kaksi laajaa tutkimusta Yhdysvalloista ja Euroopasta, sekä kaksi pohjoismaista tutkimusta. Tutkimusten pohjalta voidaan vetää yksiselitteinen johtopäätös: mikäli rakentaminen suoritetaan oikein, liikenneturvallisuusriski ei kohoa, riskin on toisinaan päinvastoin todettu laskevan. Kansanedustajat vaikuttivat yksimielisiltä siitä, että asioiden tilaan on saatava muutos. Edustajien resurssipula - ja käsiteltävien asioiden valtava määrä - merkitsevät kuitenkin sitä, että edustajat tarvitsevat työvälineitä asioiden eteenpäin viemiseksi. SMOTO pyrkii jatkossa tarjoamaan edustajille tietoa ongelmakohdista ja muutostarpeista laatimalla kattavan selvityksen moottoripyöräharrastuksen lainsäädännöllisistä ongelmista. Harrastajilta toivotaan kuitenkin malttia: vapaaehtoistyönä tehtävä tutkimus ottaa oman aikansa! SMOTO esittää lämpimät kiitoksensa edustaja Vilkunalle ja muille tilaisuudessa läsnä olleille ystävällisestä vastaanotosta ja kiinnostuksesta moottoripyöräharrastajien kokemia ongelmia kohtaan. |
Rakenteluasetuksesta Muutosehdotus, Vihdoinkin (11-11-04)
Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) on tehnyt korjausesityksen "prosenttiasetuksesta" eli asetuksesta vaurioituneen ajoneuvon kunnostamisesta ja ajoneuvon kokoamisesta osista. Tämä asetus kiinnostaa MMAF:laisia siksi, että sen pykälät muodostavat yhden suurimmista epäkohdista moottoripyörien muuntelun saralla. Asetukseen on lobattu muutosta jo vuosien ajan ja autoverolain muutoksen yhteydessä (vuoden 2002 lopussa ja 2003 alussa) työmme tuotti tulosta: Eduskunta liitti autoverolakiin ponnen jonka mukaan asetusta tulee muuttaa siten, että liikenneturvallisuutta parantavia osia ja turvallisuuden kannalta välttämättömiä kulutusosia ei enää otettaisi huomioon prosenttiosuuksia laskettaessa. Autoverolakihan määrää, että ajoneuvo verotetaan uudelleen kun 50% tai enemmän sen osista on vaihdettu. Ilahduttavasti motoristien etujärjestöt, MMAF mukaan lukien, olivat heti alusta lähtien mukana lausunnonantajina. Vaikka iso pyörä vippaa hitaasti on asia siis nyt ottanut merkittävän askeleen eteenpäin. Lausunnot valmisteltiin yhdessä ja osana SMOTOn veroryhmän työtä niin, että SMOTO antoi varsinaisen lausunnon ja mm. MMAF antoi oman lausuntonsa jossa lähinnä viitattiin tähän SMOTOn lausuntoon. Lausuntojen mukaan asetusta ei voi hyväksyä esitetyssä muodossa vaan siihen tulee ottaa mukaan esittämämme muutokset. Kulutusosat huomioitu, liikenneturvallisuutta parantavia osia ei Asetusluonnoksessa on otettu hyvin huomioon kulutusosien vaihdot. Tämä tarkoittaa sitä, että jos asetus hyväksytään näiltä osin esitetyssä muodossa niin moottoripyörien entisöinti ja kunnostaminen muuttuu myös pykälien osalta helpommaksi. Siten tämä asetus vastaisi paremmin nykyistä käytäntöä, kulutusosien vaihtoihin ei juuri ole puututtu niin kauan kuin ajoneuvo on säilynyt ulkoisesti muuttumattomana. Sen sijaan ajoneuvon muuttaminen liikenneturvallisuuteen vaikuttavien ja sitä parantavien osien vaihdolla on jäänyt lähes kokonaan huomiotta ja lausuntomme painottuukin tämän asian kuntoon hoitamiseen. Myös kanta-ajoneuvotarkastus todettiin kokonaisuudessaan hankalaksi ja turhaksi toimenpiteeksi. Ongelmia tulee erityisesti silloin kun, ajoneuvoa on muutettu ulkomailla ennen maahantuontia vähemmän kuin tuo 50% mutta kuitenkin sen verran, että ajoneuvo pitäisi kanta-ajoneuvokatsastaa. Tästä eteenpäin homma etenee omalla painollansa niin, että ministeriössä asetusta valmisteleva työryhmä vie harkintansa mukaan lausunnot osaksi asetusta ja esittelee lopullisen asetuksen Presidentille hyväksymistä varten. Uuden rakenteluasetuksen pitäisi tulla voimaan vuoden 2005 alussa. Lisä- ja taustatietoa:
| |||
|
Autoverolain Muutosehdotus: Kuuden Kuukauden Sääntö, Siirtokilvet Ja Naapurimaasta Työsuhdeauto (05-11-04)
Valtionvarainministeriö on valmistellut ehdotuksen autoverolain muuttamiseksi (Hallituksen esitys autoverolain muuttamisesta - HE 212/2004) joka esittelee kolme muutosta nykyiseen autoverolakiin. Väliaikaisten ajolupien eli "tarrakilpien" käytäntöä on tarkoitus jatkaa ainakin vuoden 2005 loppuun. Ulkomaisen työnantajan myöntämän työsuhdeauton käyttö muuttuu lailliseksi rajaseutujen asukkaille. Ehdotus yrittää korjata myös niin sanottujen "uusien käytettyjen" kuuden kuukauden sääntöä niin, että ajoneuvot ovat lain silmissä käytettyjä jo ennen kuin niitä on käytetty tuo maaginen puoli vuotta. Kaikki ehdotetut muutokset ovat loogisia ja päällepäin katsottuna oikeaan suuntaan meneviä. Ehdotuksen heikkoutena voidaan pitää sitä, että se toisi takaisin lineaarisen kuukausivähennyslaskurin alle kuuden kuukauden ikäisten ajoneuvojen verojen laskuun. Tällainen laskumalli todettiin jo aikaisemmin syrjiväksi. Tämän lisäksi ehdotus esittelee uuden kolmen kuukauden säännön entisen kuuden kuukauden säännön lisäksi. Nämä lisäykset eivät tee ajoneuvojen verottamista ainakaan nykyistä selvemmäksi. Muut korjaukset liittyvät asioihin joista käydään jo valmiiksi oikeutta. Työsuhdeauton käytöstä rajan yli komissio on haastanut Suomen yhteisöjen tuomioistuimeen (tapaus C-232/03) ja asia on kesken. Siirtolupien osalta komissio on kovistellut Suomea jo pitkään ja päätti juuri hiljakkoin nostaa oikeustoimet Suomea vastaan (Komissio haastaa Suomen oikeuteen siirtoluvista (03-11-04)). Voimme jälleen ihmetellä lainvalmistelutyön laatua, tavoitteita ja motiiveja. Jos esitys menee läpi tässä muodossa se ei paranna autoverolain läpinäkyvyttä, tee laista syrjimätöntä tai eurooppaoikeuden kanssa yhteensopivaa tai juuri muutenkaan korjaa nykyisiä ongelmia. Jos komission kanssa käydyistä oikeustapauksista tulee tuomio se tulee oikeudenkäynnin alussa voimassa olleen lain nojalla eikä siten välttämättä vaikuta nyt esitettyihin muutoksiin. SMOTOn verotyöryhmä valmistelee jatkotoimenpiteitä kyseisen lakiehdotuksen tiimoilta.
|
|
Komissio Haastaa Suomen Oikeuteen Siirtoluvista (03-11-04)
Komissio on päättänyt käynnistää oikeustoimet Suomea vastaan EY:n tuomioistuimessa. Asia koskee väliaikaisia siirtolupia ja epäsuorasti niihin liittyviä liikennevakuutuksia. Suomessa asuvien henkilöiden, jotka haluavat tuoda maahan aiemmin toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ja käytössä olleen ajoneuvon, on Suomen rajalla haettava väliaikainen siirtolupa ja tilapäiset rekisterikilvet eli "tarrakilvet". Näiden vaatimusten kaupankäyntiä rajoittava vaikutus korostuu entisestään tapauksissa, joissa toisessa jäsenvaltiossa otettua voimassa olevaa liikennevakuutusta ei voida liittää Suomen siirtolupaan, koska kyseinen ulkomainen vakuutus ei täytä EU:n vähimmäissäännöt ylittäviä Suomen vakuutusvaatimuksia. Tavaroiden vapaa liikkuvuus on yksi sisämarkkinoiden perusperiaatteista. EY:n perustamissopimuksen (28–30 artikla) ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti jäsenvaltiot eivät saa asettaa esteitä viennille muihin jäsenvaltioihin tai tuonnille muista jäsenvaltioista, paitsi jos esteille on selkeät yleiseen etuun (kuten kansanterveyteen tai turvallisuuteen) liittyvät perusteet. Silloinkin, kun perusteet ovat olemassa, rajoitusten on oltava oikeassa suhteessa tavoitteeseen. Kun kansalliset määräykset estävät tavaroiden vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa, yritykset eivät voi käyttää oikeuttaan myydä tuotettaan, kilpailu kansallisilla markkinoilla vähenee ja kuluttajien valinnanvara kapenee ja heidän maksettavakseen tuleva hinta voi nousta. Suomen mukaan nykyinen järjestelmä on välttämätön verovalvonnan sekä liikenneturvallisuuden ja -valvonnan vuoksi ja ajoneuvorekisterin pitämiseksi ajan tasalla. Komissio katsoo kuitenkin, että siirtolupajärjestelmä muodostaa suhteettoman ja tarpeettoman esteen tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle ja on näin ollen kielletty EY:n perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklan nojalla. Komissio katsoo lisäksi, että siirtoluvan voimassaoloaika useimmissa tapauksissa enintään seitsemän päivää on liian lyhyt ja menee pidemmälle kuin, mikä on välttämätöntä Suomen lainsäädännön tavoitteiden saavuttamiseksi. Komissio päätti tämän vuoksi lähettää Suomelle perustellun lausunnon, jossa se pyytää Suomen hallitusta muuttamaan sääntöjään. Komissio ei tässä yhteydessä puutu siihen, että Suomi yhä vaatii moottoripyöriltä vaatimustenmukaisuuden erillistä todistamista vaikka ajoneuvo on jo ennestään ollut käytössä ja hyväksytty toisen jäsenvaltion rekisteriin. Lisätietoa: Komissio ryhtyy toimiin Italiaa, Suomea, Tanskaa, Alankomaita ja Belgiaa vastaan (IP/04/1304)
|
|
Vuosikatsastus Ja Roplauskielto Otettu Taas Esiin EU:ssa (03-11-04)
EU on käynnistänyt uudelleen moottoripyörien katsastusdirektiivin valmistelun, asiahan pantiin harrastajien vaatimuksesta jäihin muutamia vuosia sitten. Pikaisesti nähdyn luonnoksen mukaan katsastus koskisi niitä pyöriä joiden äänistä, pakokaasupäästöistä tai jarruista on määrätty direktiivillä. Käytännössä tämä merkitsisi vuosikatsastusta 1990-luvun alkupuoliskolla tai sen jälkeen ensirekisteröityjä prätkiä. Katsastuksessa tarkastettaisiin vain mainitut osat. Euroopan tason kattojärjestömme FEMA (Federation of European Motorcyclists Associations) määrittelee parhaillaan kantaansa ehdotukseen ja tulemme kuulemaan tästä asiasta lisää tulevan talven pakkasilla. Samassa ollaan valmistelemassa tehostettua tienvarsivalvontaa, tämä tarkoittaisi ratsioiden lisääntymistä. Se miten tällainen ajatus hoidetaan käytännössä ilman valvovien virkaresurssien kasvattamista samalla kun poliisivoimien ohuet resurssit kuluvat tärkeämmissä tehtävissä jää nähtäväksi. Lainkuuliaisten rakentajien toiveena tietty olisi, että resursseja siirrettäisiin puskien ja föönin varresta ja mediaa kosiskelevista hommista vaikka liikenneturvallisuutta parantaviin tehtäviin mutta tämähän on ollut toiveena jo monta vuotta. Muutakin hälyttävää kuuluu… Joskus joudut taistelemaan jonkin turhauttavan asian kanssa ja juuri kun luulet hukuttaneesi sen kunnolla ja lopullisesti niin se pulpahtaa esiin jostain vierestä iloisena ja aivan kuin mitään ei olisi edes tapahtunut. Vaikka juuri meloit sen järven keskelle, täytit kivillä ja upotit takuulla syvimpään kohtaa. Roplauskielto tuntuu olevan tällainen pullonkorkki joka ei uppoa sitten millään, vaikka se on jo moneen kertaan upotettu. Tällä kertaa puuhataan kieltoa pakoputkiston muutoksille. Valmisteilla on direktiivi joka pakottaa valmistamaan moottoripyörän pakoputkisto yhdestä kappaleesta. Tämä tekisi pelkän äänenvaimentajan vaihtamisen tietenkin kielletyksi. FEMA tutkii tätäkin asiaa ja tullee vastustamaan hanketta vapaan kaupan esteenä. |
FHRA Jakaa Nuorille Rakentelustipendejä (03-11-04)
FHRA (http://www.fhra.fi/) on harrasteajoneuvoyhdistys, joka toiminnallaan haluaa tukea nuorten kiinnostusta harrasteajoneuvojen rakenteluun. Tätä kiinnostusta tulee mielestämme ylläpitää, näin varmistamme harrastuksen jatkuvuuden myös tulevaisuudessa. Nuorista kyvyistä nousee uusia tekijöitä ja taitajia rakentelun eri alueille. Harrasteajoneuvojen rakentelu on kehittävä, haastava ja mukaansa tempaava harrastus. Tekijä suunnittelee ja toteuttaa omien mieltymystensä mukaisen ajoneuvon ja pääsee lopulta jopa ajamaan sillä! Kaikilla nuorilla ei kuitenkaan kenties ole mahdollisuuksia harrastaa, vaikka haluja olisikin. Syitä voi olla monenlaisia, tilojen puuttuminen ehkä yleisin. Toinen syy voi olla varojen puute ja tähän FHRA haluaa omalta osaltaan tuoda edes hieman helpotusta, joka kannustaa nuoria hyvän harrastuksen pariin. FHRA jakaa American Car Show 2005 yhteydessä rahaa rakentelustipendien muodossa alle 25- vuotiaille harrasteajoneuvojen rakentelijoille. Näyttelyyn valitaan parhaat ajoneuvot, joista yleisö valitsee kolme parasta. Voittaja saa 1000€, toinen 600€ ja kolmas 400€ silkkaa rahaa. Jos olet alle 25- vuotias ja omistat harrasteajoneuvon, joka ei ole aiemmin esiintynyt näyttelyissä ja jonka muutoksia olet itse suunnitellut ja tai toteuttanut, niin lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi FHRA:n toimistoon 15.1.2005 mennessä. Ajoneuvon valmistusmaa voi olla mikä tahansa, rakennettu minkä tyyliseksi tahansa ja se voi olla mopo, moottoripyörä tai auto. Raati valitsee parhaat näyttelyyn, jossa ajoneuvot ovat esillä omalla osastollaan ja joista yleisö sitten valitsee kolme parasta. Valintaraati kiinnittää huomiota mm. seuraaviin seikkoihin: tyylinmukaisuus, rakenteluidea, käytännön toteutus, yksityiskohdat sekä kokonaisuus. Ajoneuvon muutosten ei tarvitse olla välttämättä suuria eikä rahan puutekaan välttämättä estä menestymästä. Myöskään kaiken ei tarvitse itse olla itse tehtyä. Tärkeintä on nuoren innostus ja halu harrastaa ajoneuvon rakentelua, ja se yleensä näkyy lopputuloksessa. Eikä muuten ajoneuvon tarvitse välttämättä olla täysin valmiskaan, kunhan sitä voidaan esitellä yleisölle ja siitä saa käsityksen millainen se on valmiina. Lisätietoja: http://www.fhra.fi/ | |||
|
SMOTON Kerhokonferenssissa Vakuutus- Ja Verouutisia (03-11-04)
Vakuutusprojekti esitteli tavoitteitaan ja homman etenemistä. Projektin kautta SMOTO pyrkii pidemmällä aikavälillä kehittämään moottoripyörien liikennevakuuttamisia ja vapaaehtoista vakuuttamista siten, että vakuutuksille muodostuu kohtuullinen, muihin EU-maihin vertailukelpoinen hintataso. Samoin pyritään kehittämään vakuutusten ehtoja ja korvauskäytäntöä siten, että ne vastaavat moottoripyöräharrastajien todellisia tarpeita. Vahinkojentorjuntatyöllä pyritään vähentämään korvausmenoa ja muilla toimenpiteillä varmistetaan että toivottuun suuntaan kehittyvä vahinkosuhde näkyy myös vakuutusten hinnoittelussa. Vakuutusprojektin välittöminä, lyhyen tähtäimen tavoitteina on saada edustus liikennevakuutuslainsäädännön kokonaisuudistusta pohtivaan työryhmään, selvittää pohjoismaisella vertailulla moottoripyörävakuutusten hintatasot, lisätä pakollisen liikennevakuutuksen hinnoittelun läpinäkyvyyttä ja julkisuutta sekä lisätä kilpailua vapaaehtoisissa liikennevakuutuksissa, kehittää korvauspolitiikkaa mm. ajovarusteiden osalta. Samalla on tarkoitus neuvotella järjestölle oma sopimus, jossa painotetaan mainittuja kehityssuuntia. Myös veroprojekti esitteli tavoitteitaan laajasti. Projektin tavoitteena on vaikuttaa nykyisten säännösten soveltamiseen moottoripyöräharrastajien kannalta oikeudenmukaisesti. Pidemmällä aikavälillä pyritään siihen, että autoverosta nykymuodossaan on luovuttava ja moottoripyörien verotukseen liittyvät kotimaiset säädökset tulee harmonisoida EU:n säädösten kanssa siten, että mm. vapaan kaupan edellytykset todella toteutuvat Suomessa. SMOTO auttaa motoristeja veroprojektin kautta myös konkreettisesti oikeudenkäyntiavustuksen ja lakiteknisen neuvonnan muodossa sellaisissa asioissa, joilla on laajempaa merkitystä moottoripyörien verotuskäytännön kannalta. Toisin sanoen pyrimme etsimään ja ajamaan ennakkotapauksia joiden kautta nykyisiin epäkohtiin voidaan saada muutos. Tullihallituksen Reijo Virtasen esitelmästä ehti nousta myös pieni kohu, paikallislehti uutisoi Virtasen kertoneen, että prätkien verotus muuttuu. Tämä ei kuitenkaan ihan pidä paikkaansa, esityksessänsä Reijo kertoi että yritystä ja halua muutokselle olisi mutta varsinaiset lakien ja asetusten esitykset puuttuvat. Näistä muutostoiveista mainittiin museoikäisten ajoneuvojen verottomuus, veroperusteen muuttaminen markkina-arvosta esimerkiksi päästöarvoihin perustuvaksi sekä autoverotason puolittaminen siirtämällä verotusta käyttömaksujen ja -verojen suuntaan. |
|
EY-tuomioistuin: Autovero Kohdistuu Käyttöön (19-07-04)
Tälläkin palstalla on seurattu tiukasti ns. muuttoautojuttua jossa korkein hallinto-oikeus (KHO) pyysi vuoden 2002 loppupuolella yhteisöjen tuomioistuimelta päätöstä muuttoautojen kohtelusta. Oikeustaistelussa on kyse siitä, voiko Suomi asettaa rajoja muuttajan omaan käyttöön hankittujen ajoneuvojen arvolle tai lukumäärälle. Samassa rytinässä kyseenalaistetaan myös kohtuuton kolmen vuoden karenssisääntö. Tapauksen suullinen käsittely oli yhteisöjen tuomioistuimessa tammikuun puolivälissä. Yhteisöjen tuomioistuin antoi päätöksensä (asia C-365/02 Lindfors) heinäkuun puolivälissä. Tuomioistuin kääntyi päätöksessänsä julkisasiamiehen kannalle eli tuomion mukaan henkilökohtaisen omaisuuden maahantuonnissa direktiiviä (83/183/ETY) on tulkittava niin, että se ei ole esteenä sellaisen autoveron kaltaisen veron kantamiselle, joka on suoritettava yhdestä jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon muuttotavarana tuotavista moottoriajoneuvoista. Autoveroa ei ole pidettävä maahantuontiin liittyvänä verona, sillä verotettavana tapahtumana on ajoneuvon käyttäminen Suomessa. Asiassa tuli siis takkiin ja jos KHO ottaa asiassa saman kannan muuttajat voivat jatkossakin tuoda verohelpotuksin vain yhden ajoneuvon. Päätös antaisi nykyiselle autoverolaille pienen hengähdystauon vaikka myös päättäjille pitäisi jo vähitellen olla päivänselvää, että korkean erillisveron politiikka on tiensä päässä. Tällä tulkinnalla jonka mukaan autovero kohdistuukin käyttöön (kuten polttoainevero, tiemaksut) eikä kulutukseen (hankinnan yhteydessä, hankintahinnan osana) saattaa olla muitakin seuraamuksia joita ei tällä hetkellä vielä nähdä. Ainakin tilanne jossa ajoneuvo hankitaan mutta sitä ei käytetä asettaa mielenkiintoisen oikeudellisen haasteen.
Perusteellinen Tutkimus Moottoripyöräonnettomuuksista (19-07-04)
Eurooppalaisten moottoripyörävalmistajien koalitio (ACEM) on teettänyt perusteellisen tutkimuksen moottoripyöräonnettomuuksista. Tutkimus on nimeltään MAIDS (Motorcycle Accidents In Depth Study) ja se löytyy osoitteesta http://maids.acembike.org/ |
Tupla-alvitus Onkin Totta (19-07-04)
MMAF:n korviin on kantautunut tieto jonka mukaan alle 6kk ikäisistä ja alle 6000km ajetuista käytettynä maahantuoduista moottoripyöristä, joista kuitenkin on jo uutena maksettu alv toiseen EU-maahan, on nyt tullin toimesta peritty arvonlisäverot. Toisin sanoen ajoneuvosta on maksettu arvonlisävero kahteen kertaan eli ajoneuvo on niin sanotusti tupla-alvitettu. Näitä tapauksia on tiedossa muutamia. Osalle verotuspäätös on tullut jälkikäteen verotuksen korjauksena siitäkin huolimatta, että alun perin tullissa alv on jätetty perimättä nimenomaan sillä perusteella, että kyseinen vero on jo maksettu toiseen jäsenvaltioon. Moinen tuplaverottaminen tuntuu arkijärjen vastaiselta, joten SMOTOn veroryhmä otti sekä arvonlisäverolain että arvonlisädirektiivin suurennuslasin alle. Tarkastelu osoitti sen, että tulli toimii näiden alle 6kk ikäisten ja alle 6000km ajettujen kohdalla juuri asetusten ja pykälien mukaan eli arvonlisävero pitääkin maksaa sinne, missä ajoneuvo otetaan käyttöön. Jos kyseessä on uusi ajoneuvo, myyjänä on yleensä liike, jonka pitäisi voida myydä ko. ajoneuvo arvonlisäverovapaasti edellyttäen, että myyjälle esitetään selvitys ajoneuvon viennistä ulkomaille. Tupla-alvin ongelma liittyykin nimenomaan uudenkarheiden ja käytettyjen ajoneuvojen kauppaan, näistä kun on arvonlisävero jo maksettu, eikä myyjä ole luovutuksesta enää arvonlisäverovelvollinen. EY-normien mukaan lopputuotteen alv maksetaan kuitenkin vain kerran. Oikea perintäosoite myyntimaahan maksetun alv:n takaisinperinnälle onkin sen maan verottaja, mihin arvonlisävero tällaisessa tapauksessa on alunperin maksettu. Tulli selvittelee omalta osaltaan menettelyä, jolla palautus voidaan toteuttaa. MMAF:n neuvo lukijoille: älä osta käytettyä mutta alle 6kk ikäistä ja alle 6000km ajettua ajoneuvoa ulkomailta. Yhteisön vapaankaupan alueen sisällä tällaisten ei-uusien-mutta-arvonlisädirektiivin-mukaan-kuitenkin-uusien ajoneuvojen verottamisessa on arvonlisäveroansa. Jos tähän ansaan menee niin sen korjaamisessa voi palaa sekä aikaa että tupakkia. Ohjeena toisesta EU-maasta moottoripyörää hankkivalle voidaankin tähän asti kertyneen tiedon valossa sanoa, että hanki joko aivan uusi ja alviton peli, tai sitten käytetty joka on varmasti yli 6kk ikäinen sekä yli 6000km ajettu moottoripyörä. | |||
|
Tarkista Moottoripyöräsi Verotus, Sinne On Saattanut Uida Virheitä (19-07-04)
MMAF:n tietoon on kantautunut useita tullin tekemiä uudempia moottoripyöriä koskevia verotuspäätöksiä, joissa verotusarvo eli nykylain mukainen yleinen vähittäismyyntiarvo on asetettu virheellisesti. Termillä "yleinen vähittäismyyntiarvo" tarkoitetaan laissa samanlaisen ajoneuvon käypää arvoa Suomessa verotushetkellä Käytännössä verotusarvo asetetaan tullissa siten, että internetin myyntipalstoilta tehdään otos, jossa kohteena ovat samanlaiset ajoneuvot. Tuloksena määritellystä pyyntihinnasta vähennetään ns. tavanomaista alennusta vastaava määrä, joka tullin ohjeiden mukaan on viisi prosenttia ja 750 euroa tai 1500 euroa riippuen siitä, kumpi johtaa suurempaan vähennykseen. Vähennys on kuitenkin enintään 30 prosenttia pyyntihinnasta. Virheellisyyksiä on tapahtunut usein eri tavoin. Ensinnäkin yleinen vähittäismyyntiarvo on saatettu asettaa selvästi korkeammaksi kuin mitä samanlaisia ajoneuvoja koskevien myynti-ilmoitusten keskihinta olisi. Toiseksi tullilla on ollut vaikeuksia soveltaa omia laskusääntöjään tavanomaisten alennusten osalta. Eräässä tapauksessa samanlaista moottoripyörää koskeva hintahaitari verotushetkellä vaihteli välillä 4890 - 5900 euroa. Nämä tiedot lähteineen saatettiin tullin tietoon veroilmoituksen liitteenä. Verotuspäätöksessä tulli asetti verotusarvon laskennan lähtökohdaksi 5900 euroa, mikä oli siis selvästi kallein markkinoilta saatavissa ollut hintatieto. Samassa asiassa myös tavanomaisten alennusten määrä oli laskettu virheellisesti. Eräässä toisessa tapauksessa verotusarvo puolestaan asetettiin 3000 euroa korkeammaksi kuin yksikään markkinoilta löytynyt hintatieto. Myös ihan yksinkertaisissa yhteen- ja vähennyslaskuissa on nähty virheitä. Ajoneuvon kunnon vaikutus sen arvoon on toisinaan jätetty huomiotta - verovelvollisen vahingoksi, kuinkas muuten. Onhan selvää, että huonokuntoisen ajoneuvon arvo on pienempi kuin hyväkuntoisen. Paitsi ehkä tullivirkailijoiden mielestä, saattavathan he nähdä ruosteisessa romukasassa kultakimpalettakin arvokkaamman projektiaihion! MMAF kehottaa niitä, jotka ovat hiljattain tuoneet tai ovat aikeissa tuoda käytetyn moottoripyörän Suomeen tarkistamaan verotuksensa. Tämä hankalaa jos et verotuksen yhteydessä tai jälkeenpäin huomaa pyytää selvitystä siitä, miten markkina-arvo on laskettu ja ns. juoksutuslaskelmaa jossa myös näiden mainittujen alennusten osuus näkyy. Verotusarvon tulisi pyörän kunnosta riippuen vastata suurin piirtein markkinoilla olevien samanlaisten pyörien keskihintaa vähennettynä tavanomaisilla alennuksilla. Tuojan on syytä itse selvittää hintoja esimerkiksi internetin myyntipalstoilta, Keltaisesta Pörssistä tai vastaavasta lähteestä. Löydetyt hintatiedot on syytä ottaa talteen siten, että ne voidaan verotuksen oikaisua varten todistaa. Tiedot samoin kuin selvityksen ajoneuvon kunnosta voi toiveikkaasti liittää veroilmoitukseensa siltä varalta, että tulli ottaisi ne huomioon. Jos verotus on jo toimitettu eikä verotusarvoa ole oikein asetettu, on syytä laatia oikaisuvaatimus, jossa oikea verotusarvo perustellaan ja näytetään toteen ao. hintatietojen avulla. Verotusarvon määräämisessä tapahtuneet virheellisyydet saattavat tuntua veronmaksajan kukkarossa useiden satojen eurojen arvosta.
|
|
Autoveron Korjaamisen Viivyttely Tulee Valtiolle Kalliiksi (09-06-04)
Helsingin Sanomat kirjoitti sunnuntaina 6.6.2004: "Autoveron oikaisut vievät valtion kassasta kymmeniä miljoonia. Valtio on maksanut veropäätöksistä valittaneille takaisin jo 14,6 miljoonaa euroa. Kun kaikki valitukset on käsitelty, summa saattaa nousta lähes 40 miljoonaan euroon. Lisäksi valittaneille maksetaan korkoina tullin karkean arvion mukaan seitsemän miljoonaa euroa. Verottaja joutuu maksamaan autoveroa takaisin suomalaisille, koska EY-tuomioistuimen mukaan vanha autoverotus ei ollut tasapuolinen. Viime vuoden keväällä voimaan tuli kevennetty autoverotus. Sen mukaan noin 30 000:n käytettynä maahan tuodun ajoneuvon verotuksen saa oikaista. Valituksia on tulliin saapunut noin 23 000, joista 11 000 on käsitelty. Tulli uskoo, että kaikki vireillä olevat valitukset saadaan käsiteltyä ennen vuoden loppua." Ken elää, hän näkee.
Tutkimus Moottoripyörien Vapaan Kaupan Esteistä (09-06-04)
SMOTO on 1.6.2004 julkaissut sivuillansa tutkimuksen moottoripyörien vapaan kaupan esteistä (450kt, englanninkielinen, yhteensä 110 sivua). Selvitys käsittelee kansainvälistä kauppaa EU:n alueella, tarkemmin ottaen kauppaa toisesta jäsenvaltiosta Suomeen. Tavoitteena oli tutkia, millaisia vapaan kaupan esteitä käytettyjen moottoripyörien tuonnissa Suomeen on, ja miten näitä esteitä voitaisiin poistaa ja ehkäistä. Tähän liittyen toinen tavoite oli tutkia tuontiprosessia Suomeen. Euroopan Unionin lakien ja periaatteiden mukaan kaikki vapaan kaupan esteet ovat kiellettyjä EU:n sisällä. Lakien lisäksi EU on antanut asiaa koskien lukuisia määräyksiä ja tiedotteita. Tietyt Suomen viranomaisten toimintatavat ja vaatimukset muodostavat näiden säädösten vastaisesti vapaan kaupan esteitä moottoripyörien (ja muiden ajoneuvojen) tuonnille Suomeen. Näitä esteitä ovat mm. toisesta jäsenvaltiosta tuotujen ajoneuvojen katsastuksen välttämättömyys, erilaisten todistusten vaatiminen sekä hankaluudet näiden todistusten saatavuudessa (aika, kulut). Tutkimuksessa identifiointiin pääasiallisiksi käytettyjen moottoripyörien vapaata kauppaa rajoittaviksi tekijöiksi seuraavat tekijät: pakollinen käynti tullissa väliaikaisen ajoluvan saamiseksi; kaksinkertainen verotus, kun rekisteröintiveron arvonlisävero kerätään myös Suomessa; katsastuksen ja vaatimustenmukaisuustodistuksen vaatiminen edellytyksenä rekisteröinnille. Kaikki nämä toimenpiteet ovat EU:n perustussopimuksen 30 ja 36 artiklojen sekä EU:n nykypolitiikan vastaisia. Erityisiä ongelmia on esiintynyt mm. vaatimustenmukaisuustodistuksissa, esimerkiksi saksalaisen TÜV:n vakiopaperit eivät kelpaa ilman ns. Suomi-lisäyksiä nopeusmittarista ja ohjauslukosta. Selvityksen ovat tehneet Pauliina Tiainen ja Jaakko Nolvi Turun Ammattikorkeakoulusta. |
Ehdotus Moottoripyörien Etukilvistä (09-06-04)
Kansanedustaja Lyly Rajala teki toukokuussa toimenpidealoitteen (43/2004) moottoripyöriin vaadittavista etukilvistä. Rajala on kertomansa mukaan saanut idean poliisilta, asiaan liittynee lisääntynyt automaattinen nopeusvalvonta. Moottoripyörän pitkittäin olevasta etukilvestä luovuttiin aikanaan koska sitä ei koettu tarpeelliseksi ja se aiheutti erityisesti jalankulkijoille vakavia vammoja onnettomuustilanteissa. Rajalan ehdotuksen perustelut ovat mielenkiintoista luettavaa. Etukilpi pitäisi saada moottoripyöriin mm. siksi, että "autoilijat havaitsevat entistä useammin ohikiitäviä moottoripyöriä, aiheuttaa epätasa-arvoisen liikennevalvontakohtelun vuoksi myös autoilijoille piittaamattomuutta nopeusrajoituksista sekä muista liikennesäännöistä". Kansanedustaja vetoaa myös siihen, että autot ja moottoripyörät eivät ole tasa-arvoisia, sillä moottoripyöristä puuttuu etutunniste. Samalla pettämättömällä logiikalla voisimme vaatia autoihin vaikka kypäräpakkoa. Tällä hetkellä markkinoilla oleville erilaisille moottoripyörämalleille on vaikea keksiä yhteistä paikkaa mihin etukilven voisi tunnistaa. Moottoripyörien tyyppihyväksyntävaatimuksista päätetään nykyään Brysselissä ja tämän kaltainen etukilpiasia tulisi kansallisen lainsäädännön sijaan säätää siellä. MMAF ei siksi usko että Rajalan ehdotus on kovin vakavassa mielessä laadittu tai loppuun asti ajettavaksi suunniteltu, vaan kyseessä lienee lähinnä tempaus teemasta "ei ole huonoa julkisuutta". Mikäli asia kaikesta huolimatta ottaa tuulta tulemme puuttumaan esityksen yksityiskohtiin tarkemmin.
Harrasteajoneuvojen Verotusta Korjataan (08-06-04)
Muutakin veroasiaa on kertynyt MMAF:n haaviin. SMOTOn veroryhmän tulkinnan mukaan vanhojen, ennen vuotta 1974 käyttöönotettujen moottoripyörien veron olisi syrjimättömyyden perusteella oltava nykyistä käytäntöä alhaisempi koska korkea erillisvero tuli moottoripyörien kohdalla voimaan vasta vuonna 1974. Aiemminhan on jo todettu vuotta 1958 vanhempien olevan verovapaita. Tullissakin on nyt oivallettu verokohtelun ongelmallisuus näiden 1958-73 vuosimallisten prätkien osalta. Jos tämä pitää paikkansa ja näiden pyörien verotusta korjataan, voivat ainakin museoharrastajat taputtaa rasvaisia hitsauslapasiaan. Virkatyönä tehtäviä veronpalautuksia saattaa olla luvassa veteraanien maahantuojille. Eräitä ongelmia on kuitenkin vielä ratkaistavana, ennen kuin oikaisuja voidaan tehdä. Yksi tällainen ongelma liittyy siihen, pitäisikö ajoneuvolle muodostunutta keräilyarvoa verottaa vai ei. EY-tuomioistuimen linjanvedot näyttäisivät puhuvan verottamista vastaan. Alla olevasta elv-sekoilusta voimme myös päätellä, että autoverolaki tulee vaatimaan päivitystä jossain vaiheessa. Hevosmiesten markkinoilla kiertää huhu, jonka mukaan ministeriössä on jo valmisteltu autoverolain korjausta ja asia olisi ollut jo valiokunnankin katseltavana. Saman huhun mukaan samalla aiotaan korjata edellisen muutoksen yhteydessä laaditun ponnen mukaisesti pakettiautojen sekä museo- ja harrasteajoneuvojen verotusta. Jos tieto pitää paikkansa, eduskunnalla olisi käytettävissään oivallinen tilaisuus motskarien verokohtelun järkeistämiseksi. | |||
|
Elvi Tyrmättiin Itävallassa (08-06-04)
Verotus puhuttaa ja kiinnostaa ajoneuvoharrastajia. Sillä on suora vaikutus harrasterakentelun kustannuksiin ja korkea erillisverotus on syypäänä sekaviin prosenttisäännöksiin joista edes ammattituomarit eivät aina ota selvää. Verotusta voidaankin pitää moottoripyörien rakentelijoiden pahimpana ongelmana, sen tuomien kuvioiden rinnalla liikenneturvallisuuteen vaikuttavat tekniset vaatimukset ovat pikkujuttuja. EY-tuomioistuimen taannoisessa elvi-tapauksessa (asia C- 387/01 Weigel) oli kyse muun muassa siitä, voiko Itävalta periä veroa verosta kun ajoneuvo tuodaan käytettynä maahan. Itävallassa tämä arvonlisäveroa muistuttava vero tunnetaan normiverona ja Suomessa Elvinä. Kuten muistamme, Siilinin tapauksessa Suomen valtio itse todisteli laajalti, että kyseessä on "ei-arvonlisävero" eli elv joka kuitenkin on arvonlisäverolain mukaisesti liiketoiminnassa vähennyskelpoinen. Yhteisöjen tuomioistuin (EYT) totesi Itävallan lisäveron syrjiväksi, sillä sen tarkoituksena oli EYT:n tulkinnan mukaan poistaa muista EU-maista tuotavien tuotteiden kilpailuetu kotimaisiin tuotteisiin nähden. EYT ohjeen mukaan yksityishenkilöltä ei saa periä autoveron määrästä laskettavaa, liiketoiminnassa vähennyskelpoista lisäveroa kun ajoneuvo tuodaan käytettynä toisesta jäsenvaltiosta. Sekä Suomi että Itävalta ovat pyrkineet verotuksen kautta ohjaamaan kulutusta kotimaisten kauppiaiden eduksi. Elvin avulla yksityinen maahantuoja joutuu pulittamaan ajoneuvostansa yhtä paljon kuin mitä ajoneuvo maksaisi paikallisessa liikkeessä. Elvi on EYT:n mukaan siten syrjivä ja kilpailua estävä lisävero jonka periminen ei ole sallittua. Itävallassa tilanne on nyt se, että ajoneuvonostajan kannattaa ostaa ajoneuvonsa sieltä, missä sen hinta ilman Itävallan verovaikutusta on pienin. Ulkomaiset kauppiaat saavat kilpailuedun verrattuna Itävaltalaisiin uusien ajoneuvojen kauppiaisiin. Itävallan ajoneuvokauppiaille tämä päätös on täysi katastrofi jos Itävalta ei tältä osin muuta omaan verotustansa. Miten Elvin nyt käy? Johtaako tämä kaikki sitten Elvin kaatumiseen? Elvin kohtalon kannalta olennaisin kysymys kuuluu, miksi EYT ratkaisi taloudellisilta vaikutuksiltaan täsmälleen samanlaista veroa koskevan asian nyt toisin kuin niin sanotussa Siilinin asiassa? Teknisesti verotus on toteutettu hieman eri tavoin Suomessa ja Itävallassa. Suomessa Elviä kannetaan sekä uusista että käytetyistä ajoneuvoista, arvonlisäverovelvollisille uusien ajoneuvojen kauppiaille se on kuitenkin vähennyskelpoinen. Itävallassa lisävero kannetaan vain käytettyinä tuoduista ajoneuvoista, koska uusien ajoneuvojen tuojat ovat statuksestaan riippumatta arvonlisäverovelvollisia. Uusina maahan tuodut ajoneuvot sisältävät Itävallassa autoveroa ja Itävallan arvonlisäveroa, käytettyinä maahan tuodut puolestaan ulkomaista arvonlisäveroa sekä Itävallan autoveroa ja autoveron lisäveroa. Ajoneuvojen arvoon sisältyvä suhteellinen verorasitus on ollut joka tapauksessa samansuuruinen. Kuluttajille merkityksellistä onkin juuri verorasituksen taso, ei se, minkä nimisiä veroja tuotteeseen sisältyy. Loppujen lopuksi ratkaisut eivät ole niin erilaisia kuin ensi näkemältä vaikuttaa. Siilinin asiassa nimittäin ei otettu suoraan kantaa siihen, onko Elvi syrjivä vai ei. Siinä vain todettiin, että Elviä saa kantaa, jos se ei johda syrjintään. Syrjivyyttä puolestaan oli arvioitava samoin kriteerein kuin itse autoveron osaltakin. Weigelin asiassa sen sijaan otettiin suoraan kantaa vastaavan veron syrjivyyteen ja todettiin, että kyllä: se on syrjivää, sillä se poistaa kilpailuedun ulkomaisilta myyjiltä. Weigelin asiassa on kyse EYT:n ennakkoratkaisusta, jonka faktat muistuttavat erittäin läheisesti Suomen vastaavia. Jäsenvaltioiden pitäisi samanlaisissa tilanteissa soveltaa EYT:n ennakkoratkaisun sisältämää tulkintasääntöä ilman eri toimenpiteitä. Tuomioistuimissa onkin viime aikoina sovellettu enenevässä määrin EYT:n mukaisia ratkaisuja. Sen sijaan tullissa asialle ei oma-aloitteisesti tulla tekemään yhtään mitään, joten oikeustaisteluksi tämäkin asia taas menee. Ongelman ytimen muodostaa valtioiden ahneus. Järjestelmä, jossa autovero luetaan arvonlisäveropohjaan, on seurausta verotuottojen maksimointipyrkimyksestä keinoja kaihtamatta. Se sisältää veronmaksajien kusettamisen piirteitä, verokannat ovat näennäisesti alhaisia, mutta veron määrä muodostuu korkeaksi veron kertautuessa kahdellakin tapaa - autoverosta kannetaan arvonlisävero ja päinvastoin. Tällainen systeemi on teknisesti niin järjetön, että se joutaisikin kaatua. On vaikea sanoa, mikä raivostuttaa veronmaksajia eniten: se, että veroa kannetaan verosta vai se, että verokannat ovat pöyristyttävän korkeita. Tai kenties se, että verokohtelua ja verorasituksen suuruutta on jokseenkin mahdotonta ennustaa riittävällä tarkkuudella. Niin tai näin, jos autovero erotettaisiin arvonlisäveropohjasta, järjestelmä ainakin selkeytyisi tältä osin suuresti. Kansalaisten oikeusturvan kannalta valtion verojärjestelmän pitää olla selkeä ja ennustettava. Iso kasa valituksia tullissa kertoo veronmaksajien tyytymättömyydestä nykysysteemiä kohtaan, ehkäpä jossain vaiheessa joku päättäjistä ymmärtää tämän viestin… Vuonna 2001 tai sen jälkeen ajoneuvon maahan tuoneiden kannattaa nyt laatia Elviä eli autoverosta kannettavaa arvonlisäveroa koskeva oikaisuvaatimus EYT asian C-387/01 Weigel nojalla vielä tämän vuoden kuluessa. Myös keskeneräistä verovalitusta voi täydentää tällä korjauspyynnöllä.
|
|
Arviointilautakunnasta Ensimmäisiä Todellisia Linjavetoja (02-04-04)
SMOTO (ja sitä kautta myös MMAF) on jäsenenä tullin autoverolain uudistamisen yhteydessä perustamassa autoverotuksen arviointilautakunnassa. Kyseessä on lautakunta, jonka tehtävänä on määrittää uuden lain mukaisia verotusarvoja sellaisille ajoneuvoille, joiden markkinahinta ei ole vaikeuksitta osoitettavissa. Samoin lautakunnan tarkoituksena on yhtenäistää verotuskäytäntöä ja laatia tulkintasuosituksia sellaisille autoverotusta koskeville säännöksille, joiden soveltaminen on osoittautunut ongelmalliseksi. Esimerkkinä mainittakoon omavalmistemoottoripyörien verotus, josta MMAF antoi lautakunnalle lausuntonsa ja joka hyväksyttiin laintulkinnan perustaksi (katso "Lausunto oma- ja piensarjavalmisteisen moottoripyörän verotusarvosta" 02-07-03). Lautakunnan toiminnalla ei ole suoraa yhteyttä Hämeenlinnassa toimivaan arvonmääritysyksikköön, jonka tehtävänä on puolestaan määrittää markkina-arvoja yleisemmille ajoneuvomerkeille ja -malleille, kuten Mersut, Bemarit, Audit jne. Arviointilautakuntaan tulevat sellaiset tapaukset joille tämä Hämeenlinnan arvonmääritysyksikkö ei syystä tai toisesta saa määriteltyä arvoa. Tällaisia moottoripyöriä on tähän mennessä tullut arviointilautakuntaan neljä kappaletta. Viimeisimmässä arviointilautakunnan kokouksessa ratkaistiin kaksi moottoripyöriä koskevaa asiaa. Verotusarvo määritettiin ensinnäkin Cannondale-merkkiselle enduropyörälle. Kysymyksessä on merkki, jonka piti tulla yleiseen myyntiin myös Suomessa, mutta jonka valmistus kuitenkin loppui hiljattain. Lautakunnan esittelijä oli tehnyt hyvää valmistelutyötä ja totesi esityksessään, että maahantuojan kaavailemaa ohjevähittäismyyntihintaa ei voitu laittaa sellaisenaan verotusarvon pohjaksi, sillä valmistuksen loputtua esimerkiksi takuun ja varaosien saatavuuden osalta saattaa nousta esiin ongelmia. Esityksessä sovellettiin analogisesti omavalmistemoottoripyörien arvonmääritystä koskevaa tulkintaohjetta ja ehdotettiin ovh:aa alennettavaksi 25 prosentilla. Esitys hyväksyttiin sellaisenaan. Toinen asia koski Saksasta uutena tuotua Rewaco-merkkistä trikea, jolla Suomessa ei ole virallista maahantuontia eikä juuri markkinoitakaan. Lautakunnan esittelijä lähti ajatuksesta, jonka mukaan verotusarvo tulisi määrittää suhteessa lähinnä vastaavan moottoripyörän suhteelliseen hintarakenteeseen Suomessa, jolloin verotusarvo sisältäisi myös laskennallisesti suomalaisen maahantuojan katteen. Vertailuajoneuvoksi valittiin BMW-merkkinen custom-pyörä. SMOTO ei hyväksynyt esitystä ja laati oman esityksensä, jossa verotusarvo laskettiin suoraan saksalaisen verottoman ohjevähittäismyyntihinnan pohjalta. Perusteinaan SMOTO esitti muun muassa, että kolmipyöräistä ajoneuvoa ei voida verrata kaksipyöräiseen ajoneuvoon, suomalaisen jälleenmyyjän oletettua katetta ei voida lisätä ajoneuvon verotusarvoon silloin, kun jälleenmyyntiä ei todellisuudessakaan ole, ja että verotusarvon määräytyminen on voitava perustella verovelvolliselle avoimesti ja tosiasioiden pohjalta. Ehdotettu verotusarvo oli noin 3000 euroa matalampi kuin esittelijän ehdottama arvo. Lautakunnan jäsenet olivat SMOTOn edustajan kanssa samaa mieltä sekä esittelijän ehdottaman arvon korkeudesta että SMOTOn esityksen perusteista, joten SMOTOn esitys hyväksyttiin yksimielisesti.
Lyhyesti Arvonlisäverosta Ja Ei-arvonlisäverosta (02-04-04)
Valtio käytti taannoisessa käytetyn auton maahantuonti- eli ns. "Siilinin" tapauksessa paljon aikaa sen selittämiseen, että autoveron yhteydessä perittävä arvonlisävero (ALV) ei olekaan varsinainen ALV vaan arvonlisäveronomainen ei-arvonlisävero. Ystävien kesken tuttavallisesti "ELV" tai "Elvi". Tämän meriselityksen perusteella yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että kyseisen veron periminen nykyisessä muodossa on sallittua. Tästä, itse valtion todistamasta, ajatusmallista voidaan sitten miettiä miten yritysten ALV:n vähennysoikeus voisi koskea ELViä? Seurauksia voi pohtia vaikka saunakaljojen ääressä samalla kun odottelee ajokauden alkua… |
Ratkaisuehdotus Muuttoautojuttuun (02-04-04)
Korkein hallinto-oikeus (KHO) pyysi vuoden 2002 loppupuolella yhteisöjen tuomioistuimelta päätöstä muuttoautojen kohtelusta. Oikeustaistelussa on kyse siitä, voiko Suomi asettaa rajoja muuttajan omaan käyttöön hankittujen ajoneuvojen arvolle tai lukumäärälle. Samassa rytinässä kyseenalaistetaan myös kohtuuton kolmen vuoden karenssisääntö. Tapauksen suullinen käsittely oli yhteisöjen tuomioistuimessa tammikuun puolivälissä (katso "Muuttoautojen verotuksen käsittely etenee yhteisöjen tuomioistuimessa" 07-01-04). Julkisasiamies antoi maaliskuun alussa oman ratkaisuehdotuksensa ja asiassa odotetaan seuraavaksi yhteisöjen tuomioistuimen päätöstä. Tämän jälkeen KHO pääsee tekemään oman linjauksensa. Valitettavasti kyseessä ei ole yksiselitteinen Eurooppa-lain soveltamiseen liittyvä asia kuten oli ns. "Siilinin" tapauksessa. Tässä muuttajien autoveroasiassa kyseessä on enemmänkin poliittinen päätös jota tällä kertaa ajetaan oikeusteitse. Julkisasiamies: Käyttöä voidaan verottaa etukäteen riippumatta siitä kuinka paljon hyödykettä lopulta käytetään Asian poliittiskimuranttinen luonne näkyykin julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa. Julkisasiamies totesi vastauksessaan, että henkilökohtaisen omaisuuden maahantuonnissa direktiiviä (83/183/ETY) on tulkittava niin, että se ei ole esteenä sellaisen autoveron kaltaisen veron kantamiselle, joka on suoritettava yhdestä jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon muuttotavarana tuotavista moottoriajoneuvoista. Toisin sanoen julkisasiamies kallistuu tässä tapauksessa verottajan kannalle jonka logiikan mukaan Suomen autovero kohdistuu auton käyttöön. Veroahan ei kanneta, jos autoa ei rekisteröidä. Tämä ajatuslogiikka ei kestä maalaisjärjellä tarkastelua. Käyttöön kohdistuvia veroja kannetaan nimenomaan käytöstä esimerkiksi polttoaineen, tiemaksujen sekä muiden vuotuisten maksujen kautta. Kulutukseen kohdistuva vero taas kannetaan kulutuksen eli esimerkiksi juuri hankinnan yhteydessä tyypillisesti juuri hankintahintaan perustuen. Ei ole kestävä ajatus, että käyttöä verotettaisiin hankintahinnan perusteella määräämättömältä ajalta etukäteen riippumatta siitä, miten paljon ajoneuvoa lopulta käytetään. Direktiivi: Kulutukseen kohdistuvia veroja ei saa sisärajojen yli muutettaessa kantaa Yhteisön direktiivi (83/183/ETY) edellyttää täydellistä verovapautta kulutukseen kohdistuvien verojen osalta. Jos oikeus tulkitsee autoveron kulutukseen kohdistuvaksi veroksi, niin maahan muuttavien henkilöiden autoverovapauden rajoitukset poistuvat paitsi veron rahamääräisen suuruuden niin myös tuotavien ajoneuvojen lukumäärän osalta. Tämä tarkoittaisi korkean erillisveron politiikan romuttumista täysin. Ajoneuvoharrastajien kannattaisi muuttaa puoleksi vuodeksi pois maasta ja tuoda vaikka parikymmentä prätkää maahan muuttotavarana. Tai lähettää työtön serkku makaamaan puolen vuoden ajaksi Italian rannoille. Nykyisen kaltaisen korkean autoveron kolkko kohtalo on erityisesti moottoripyörien rakentelijoiden hartaimpana toiveena. Autoverolaista juontaa juurensa sekavat prosenttisäännökset sekä monet muut osista rakentamista vastaan ja lainkierron estämiseksi varten luodut rajoitukset. Korkeasta erillisverosta luopuminen mahdollistaa tämän monimutkaisen valvontajärjestelmän poistamisen, tämä taas avaisi monia tänään suljettuja ovia ja mahdollisuuksia rakentelurintamalla. Lopuksi voidaan vielä pohtia mitä asian saama poliittinen sävy tarkoittaa oikeusvaltion toiminnan ja yleisen oikeuskäsityksen kannalta? Jos oikeusistuimet tekevät päätöksiä poliittisin perustein silloin kun laki ei ole täysin selvä voidaan kysyä, mitä virkaa on lakia säätävillä elimillä? | |||
|
Motoristeille Oma Eurovaalikone (31-03-04)
SMOTO valmistelee jälleen BAV-kampanjaa (Bikers Are Voters, motoristit ovat äänestäjiä). Eurovaaliehdokkaiden kannat ja ajatukset moottoripyöräilyn tulevaisuuden osalta selvitetään yksinkertaisen kyselyn avulla. Ehdokkailla on aikaa vastata kampanjakysymyksiin huhtikuun alusta lähtien. Motoristit pääsevät seuraamaan ehdokkaiden vastauksia välittömästi. Varsinainen vaalipäivähän on kesäkuussa. BAV-kampanjoita on pyöritetty SMOTOn toimesta jo usean vuoden ajan aina vuoden 1999 eurovaaleista lähtien. Eurovaalit ovat motoristeille ja erityisesti rakentelijoille erittäin tärkeät sillä lähes kaikki moottoripyöriin liittyvät määräykset säädetään kansallisen lainsäädännön ulkopuolella Euroopan tasolla. Suomessa on yli 120000 äänestysikäistä motoristia joten kampanjan luulisi kiinnostavan myös ehdokkaita. BAV-kampanjaa varten kehitetään motoristeille oma vaalikone. Www-pohjaisen vaalikoneen avulla jokainen motoristiäänestäjä voi etsiä itselleen sopivan ehdokkaan. Vaalikone tulee löytymään http://www.moottoripyora.org/ www-sivuilta. Lisätietoa BAV-projektista sekä tietty kaikki oleelliset linkit SMOTOn sivuilta 1.4.2004 lähtien osoitteessa http://www.smoto.fi/eurovaalit.html
|
|
Uusille Prätkille Päästömittaukset 2006 Alusta (31-03-04)
Mainittu direktiivi edellyttää uusille prätkille määräaikaisia päästömittauksia. Direktiivin voimaan saattava asetus koskeekin uusia moottoripyöriä ja siinä on rakentelijoiden iloksi viittaus myös piensarjoina valmistettujen ja uusien moottoripyörien poikkeussääntöön. Kyseisen direktiivin mukaisia, niin sanottuja II-vaiheen "vähäisiä päästötestin tarkennuksia" otetaan käyttöön tyyppihyväksyttävien eli uusien moottoripyörien osalta jo kuluvan vuoden syyskuussa. Määräaikaiset päästömittaukset tulevat voimaan koko mitassansa vuoden 2006 alusta lähtien. Niin sanotut "ylivuotiset" pyörät on rekisteröitävä tästä vuoden kuluessa. Tämä tarkoittanee myös katsastuspakkokysymyksen nousua takaisin pöydälle. FEMA, Federation of European Motorcyclists Associations johon myös SMOTO kuuluu, on ollut mukana kyseisen direktiivin valmistelussa. Direktiivin sisältö ei siten tule harrastajien etujärjestöille yllätyksenä eikä sinne ole mitään ihmeellisiä mörköjä piilotettuna. Vanhempien prätkien määräaikaisista päästömittausmääräyksistä ei ole tietoa eikä direktiivi tällaisia velvoitteita aseta. Yleisen oikeusperiaatteen mukaisesti näitä teknisiä määräyksiä ei voi säätää takautuvasti eikä LVM:n asetus puhukaan muista kuin uusien moottoripyörien tyyppihyväksyntävaatimuksista. Asetusmuutoksessa sanotaan, että tällä muutoksella "ei ole valtiontaloudellisia tai organisatorisia vaikutuksia". Asetuksen vaikutukset ovat kuitenkin melko mittavia mikäli muutos epäsuorasti johtaa täysimittaisen katsastuspakkosyklin säätämiseen. Onkin toivottavaa, että näitä määräaikaisien päästömittauksien määräyksiä valmisteleva virkamieskunta muistaa ottaa myös motoristien edustajat mukaan tähän valmistelutyöhön. |
Roplauskielto Nostaa Taas Päätänsä (31-03-04)
Tämän "anti-tampering" -ajatuksen takana oli ainakin viime kerralla joukko ajoneuvovalmistajia. Roplauskielto on jo kerran torjuttu komissiossa kilpailua rajoittavana, olisihan kestämätöntä jos varaosina saisi käyttää vain alkuperäisiä palikoita, valmistajan määrittelemillä hinnoilla. Myös ajatus siitä, että ainoastaan tehtaassa valmistetut viralliset osat voivat olla turvallisia tai ylipäätään toimivia on käsittämätön. Toisenlaisiakin esimerkkejä kun on nähty. Asiaan liittyy myös tavaramerkkisuoja esimerkiksi muotoilun osalta, valmistajathan käyttävät suuria summia muotoiluun ja ymmärrettävästi haluavat tavalla tai toisella suojata nämä investointinsa. Nyt tätä roplauskieltoa siis ajetaan uudestaan, tällä kertaa Saksalaisen hyväksyntä- ja katsastusviranomaisten kautta. TÜV on latoi esityksensä tueksi pinon tilastoja ja tutkimuksia joita on koko tämän vuoden ajan ahkerasti torpedoitu FEMA:ssa (Federation of European Motorcyclists Associations). Tapaus on tätä kirjoitettaessa yhä kesken ja odotamme lisäuutisia ja tietoja ennen kesää. Jatketaan siis rakentelua eikä anneta pienten asioiden häiritä, lukijoiden kannattaa kuitenkin ehkä tässä vaiheessa kurkata SMOTOn sivuilta (http://www.smoto.fi/fr/) visio vuoden 2015 moottoripyöräilynäkymistä jos näille asioille ei harrastajien puolesta tehdä mitään. | |||
|
Muuttoautojen Verotuksen Käsittely Etenee Yhteisöjen Tuomioistuimessa (07-01-04)
Korkein hallinto-oikeus (KHO) pyysi vuoden 2002 loppupuolella yhteisöjen tuomioistuimelta päätöstä muuttoautojen kohtelusta. Oikeustaistelussa on kyse siitä, voiko Suomi asettaa rajoja muuttajan omaan käyttöön hankittujen ajoneuvojen arvolle tai lukumäärälle. Samassa rytinässä kyseenalaistetaan myös kohtuuton kolmen vuoden karenssisääntö. Tapauksen suullinen käsittely alkaa yhteisöjen tuomioistuimessa ensi viikolla, 15.1.2004 kello 12:00 Suomen aikaa. Tuomioistuin ei antane päätöstä saman tien vaan joskus tämän käsittelyn jälkeen. Yhteisön direktiivi 83/183/ETY edellyttää täydellistä verovapautta kulutukseen kohdistuvien verojen osalta. Jos yhteisöjen tuomioistuin tulkitsee kannetun veron kulutukseen kohdistuvaksi veroksi, niin maahan muuttavien henkilöiden autoverovapauden rajoitukset poistuvat paitsi veron rahamääräisen suuruuden niin myös tuotavien ajoneuvojen lukumäärän osalta. Tämä tarkoittaisi korkean erillisveron politiikan romuttumista täysin. Ajoneuvoharrastajien kannattaisi muuttaa puoleksi vuodeksi pois maasta ja tuoda vaikka parikymmentä prätkää maahan muuttotavarana. Tai lähettää työtön serkku makaamaan puolen vuoden ajaksi Italian rannoille. Nykyisen kaltaisen korkean autoveron kolkko kohtalo on erityisesti moottoripyörien rakentelijoiden hartaimpana toiveena. Autoverolaista juontaa juurensa sekavat prosenttisäännökset sekä monet muut osista rakentamista vastaan ja lainkierron estämiseksi varten luodut rajoitukset. Korkeasta erilisverosta luopuminen mahdolistaa tämän monimutkaisen valvontajärjestelmän poistamisen, tämä taas avaisi monia tänään suljetuja ovia ja mahdollisuuksia rakentelurintamalla. Tuomioistuimessa oleva tapaus on merkittävä paitsi Suomen niin myös Kreikan ja Tanskan kannalta. Nämä kolme maata ovatkin antaneet vastineensa julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen jo viime vuoden lopulla. Esimerkiksi Suomen tulliasiamiehen kantana on, että kyseessä on ajoneuvon rekisteröintiin ja käyttöön liittyvä vero jota ei voida tulkita kulutukseen liittyväksi veroksi. Myös komissio on antanut oman vastineensa, komission mielestä "Suomeen muuttavan henkilön toisesta jäsenvaltiosta muuttotavarana tuomasta ajoneuvosta autoverolain nojalla kannettavat verot ovat kulutukseen kohdistuvia veroja, joiden kantaminen on kielletty". Valitettavasti kyseessä ei ole yksiselitteinen eurooppalain soveltamiseen liittyvä asia kuten oli ns. "Siilinin" tapauksessa. Tässä muuttajien autoveroasiassa kyseessä on enemmänkin poliittinen päätös jota tällä kertaa siis ajetaan nyt tuomioistuimien kautta. Yhteisöjen tuomioistuimen päätös saattaa siis olla myös tulliasiamiehen kantaa puoltava. Mutta jos kävisi niin, että yhteisöjen tuomioistuin suosittelee KHO:lle autoveron tulkitsemista kulutukseen liittyväksi veroksi on nykyisen, korkean erillisveron politiikan lopullinen romuttuminen lähellä. Lisätietoa ja linkkejä:
|
|
Komissio Epäilee Vakuutusmonopolia? (01-01-04)
Komissio on antanut Suomen valtiolle huomautuksen maahantuonnin yhteydessä myönnettävien siirtolupien käytännöstä. Komission mukaan käytäntö rikkoo vapaan kaupan perusteita. Samalla on kajottu vakuutuskuvioihin, sillä kyseistä ajolupaa ei voi saada ilman kotimaisen vakuutusyhtiön myöntämää vakuutusta. Voimassaoleva ulkomaisen yhtön vakuutus ei siis kelpaa. Komissio ei pidä Suomen esittämiä argumentteja käytännön tarpeellisuudesta ajoneuvorekisterin ylläpidon, valvonnan ja liikenneturvallisuuden kannalta uskottavina. Rivien välistä voidaan lukea, että komissio epäilee mahdollista kotimaisen vakuutustarjonnan suojaamista rajamuodollisuuksien kautta. Lisätietoa: Komission huomautus (DN: IP/03/1762 18-12-2003) kokonaisuudessaan
Rengaskokojen Muutoksista (01-01-04)
Ns. kopterilain (liikenneministeriön päätös 332/1992) 5. pykälä säätää, että prätkän pyörän voi vaihtaa jos läpimitta ei muutu 51mm enempää. Pykälän mukaan etupyörä ei saa muutoksen jälkeen olla takapyörää pienempi eikä etu- ja takapyörän nimellishalkaisijan ero suurempi kuin 102 mm. Pykälän motiivina lienee paitsi alustan geometrian säilyttäminen niin myös nopeusmittarin näyttämän mahdollinen muuttuminen. Kuitenkin muutamissa ns. uusissa tehdasmalleissa etupyörä on jo valmiiksi takarengasta pienempi ja muutamia prätkiä saa jo valmiiksi hyvinkin eri kokoisilla vannevaihtoehdoilla joten tässä on jälleen esimerkki pykälästä joka vaatisi hiomista. Pitääkö muutokset sitten katsastaa? Yllämainitun kopterilain 11 pykälä säätää, että muutettu moottoripyörä on esitettävä muutoskatsastukseen, jos rekisteriin merkityt tiedot ovat muuttuneet tai jos moottoripyörään on tehty 5. pykälässä tarkoitettuja muutoksia. Tämän lisäksi ylempiasteisen ja uudemman ajoneuvolain (1090/2002) 61. pykälä säätää, että ajoneuvo on esitettävä muutoskatsastukseen, jos ajoneuvon rakennetta muutetaan olennaisesti tai siihen liitetään osia, jotka muuttavat merkittävästi ajoneuvon ominaisuuksia. Koska kumien profiili ja pyörän koko vaikuttavat prätkän ajokäytökseen tulisi tiukan tulkinnan mukaan kaikki pyörien muutokset käyttää muutoskatsastuksessa. Ajoneuvon ensimmäinen käyttöönottopäivä määrittelee laitteen tekniset vaatimukset joten pyörä- ja rengaskoon muutosten yhteydessä eteen saattaa tulla muitakin tarkastuskohteita. Ajoneuvohallintokeskus (AKE) ei ole MMAF:n tietojen mukaan laatinut ohjeita teknisille tarkastuskohteille moottoripyörän pyörän koon muutosten yhteydessä. Näissä tapauksissa eteen tuleekin katsastushenkilön mp-asiantuntemuksen rajat, maalaisjärki ja rakentajan oma osaaminen. Käytännössä esimerkiksi alkuperäistä leveämpiä takarenkaita on hyväksytty muutoskatsastuksissa ilman suurempia uhrimenoja. Muutoskatsastusta helpottaa, jos ennen rakentamista on katsastushenkilön kanssa yhdessä tehty rakennussuunnitelma ja erityisesti jos tarkasteltavana on moottoripyörä jollainen löytyy Suomesta jo valmiiksi halutulle rengaskoolle muutoskatsastettuna. Tällainen malli voi löytyä jo suoraan maahantuojan valikoimista tai sitten toisen harrastajan on onnistunut muutoskatsastaa joku tietyn vuosimallin moottoripyörä. Näissä tapauksissa konttorilla ei pitäisi olla perusteita halutun muutoksen vastustamiselle ja tämä onkin harrastajan kannalta kaikkein helpoin vaihtoehto. AKE:n tekninen osasto voi myös myöntää poikkeuslupia teknisen rakenteen muuttamiselle. AKE:n www-sivuilla kerrotaan, että "hakemuksesta tulee ilmetä perustelut sille, miksi ajoneuvon rakenne ei ole säädösten mukainen. Lupaa rakenteen muuttamiselle ei myönnetä jos perusteluissa vedotaan esimerkiksi ainoastaan harraste- tai kilpailukäyttöön". Luvan käsittely maksaa 250 Euroa oli päätös minkälainen tahansa. Jos ja kun tällaista lupaa hakee kannattaa jo valmiiksi dokumentoida laskelmat etujätön muutoksista iskareiden eri asennoissa sekä eri kallistuskulmilla, nopeusmittariin tarvittavat muutokset sekä mahdolliset jarrumuutokset. Myös vaihdettavien osien, esimerkiksi jarrujen, vanteiden tai takahaarukan tyyppihyväksyntäkyselyihin on varauduttava. Samat asiat kannattaa tietty ainakin miettiä valmiiksi myös ennen pelkkää muutoskatsastusta. Muutoskatsastus on toisinaan voitu suorittaa myös siten, että rengaskoon muutoksen sijaan otteeseen on merkitty vaihtoehtoinen rengaskoko ja sille erilliset vaatimukset esim. jarrujen ja nopeusmittarin suhteen. Näin laitteelle on saatu samalle rekisteriotteelle esimerkiksi sekä rupuli- että katukumiasetukset. Viimeisenä vaihtoehtona on käyttää hyväkseen EU:n vapaan kaupan periaatteita ja hommata halutunlainen laite jo valmiiksi kaksille vanteille leimattuna esim. Saksasta tai Ruotsista. Suomi ei noudata tätä vapaan kaupan periaatetta vaan asettaa teknisiä vaatimuksia ja kaupan esteitä laitteille jotka on hyväksytty liikenteeseen toisessa jäsenvaltiossa. Yhteisön sääntöjen mukaan tämä on sallittua vain jos laite aiheuttaa vakavaa vaaraa ihmisten elämälle tai ympäristölle. Näin ei ole, ellei sitten toisessa jäsenvaltiossa ole hyväksyntöjä jotenkin perusteellisesti turattu, joten asiassa on todennäköisesti mentävä oikeuteen asti hakemaan ennakkopäätöstä. Jos tästä keinosta hakemalla hakee jotain negatiivista niin se on sen aikajänne; oikeudesta ei saatane päätöstä alle parin kolmen vuoden. Uuden renkaan tulee aina paitsi soveltua mp-käyttöön niin myös sopia käytetylle vanteelle. Fillarin tai kottikärryn kumia on siten turha sovitella alle vaikka se ulkomittojen ja ulkonäön puolesta sinne sopisikin. Mainitun kopterilain viides pykälä sallii pyöreäolkaisen auton vyörenkaan käyttämisen takarenkaana. Tämän lisäksi tulee muistaa esimerkiksi jarruille asetetut vaatimukset. Nyrkkisääntönä voitaneen sanoa, että vaihdon yhteydessä jarrut eivät saa ainakaan huonontua. Tämän todistaminen jääkin sitten jarrukomponenttien hyväksyntäpapereiden varaan. Katsastettiin tai ei, muutoksia suunniteltaessa rakentajan kannattaa erityisesti pitää huolta alustan geometriasta sillä se sanelee hyvin pitkälle moton kurvailuominaisuudet tai pahimmassa tapauksessa tekee siitä todellisen kuskikatapultin ja tappajan. Jos et tiedä mitä teet niin älä tee!
Prosenttisääntöjen Muutosaikataulusta Ei Vielä Tietoa (01-01-04)
MMAF jätti syyskuun lopussa liikenne- ja viestintäministeriöön (LVM) kirjallisen kyselyn vanhentuneiden prosenttisääntöjen aiotusta muutosaikataulusta ("Kysely prosenttisääntöjen muutosaikataulusta" (29-09-03)). Hyvän hallintomenettelytavan mukaan viranomaisen olisi vastattava kyselyihin kolmen kuukauden kuluessa mutta tätä kirjoitettaessa, joulukuun lopulla, mitään ei ole kuulunut vaikka asian perään on myöskin muutamaan otteeseen kyselty. Seuraava askel on muistuttaa LVM:n esimiehiä eduskunnassa, että tällainen harrastajia suuresti haittaava asia on annetusta suorasta käskystä huolimatta yhä hoitamatta. Palaamme asiaan… |
Euro-bike Projektissa Paha Takaisku (01-01-04)
SMOTO:n vetämässä ja myös prätkien rakentelijoiden kannalta merkittävässä Euro-bike projektissa ("Euro-Bike projekti etenee" (29-09-03)) tuli syksyllä paha takaisku. Komissio päätti, että se ei esitetyn kantelun perusteella aio aloitaa toimenpiteitä Suomen valtiota vastaan. Projektissa on loppupelissä kyse siitä, voiko Suomi asettaa aluekohtaisia rakenteellisia vaatimuksia ja rajoituksia ajoneuvoille, jotka on jo valmiiksi muualla yhteisön vapaakauppa-alueella todettu liikenteeseen kelvollisiksi. Takapakista huolimatta MMAF katsoo, että tälläiset vaatimukset ovat käytännössä valeasuisia vapaan kaupan rajoituksia ja rajamuodollisuuksia. Ne tekevät joissain tapauksissa jopa mahdottomaksi tai ainakin erittäin vaikeaksi sen, että kuluttaja voisi vapaan kaupan alueelta hankkia haluamansa ajoneuvon tänne Suomeen. Käytännön esimerkkejä ongelmatapauksista ovat toisessa EU-maassa rakennetut oma- ja piensarjavalmisteiset ajoneuvot. Esimerkiksi Saksassa hyväksytty ja katsastettu spondon-runkoinen fighteri tai jäykkärunkoinen pitkäkeula pitää MMAF:n tulkinnan mukaan voida rekisteröidä Suomeen ilman kohtuutonta todistetaakkaa, kuluja tai perusteettomia rajoituksia (esim. 60kmh kattonopeus). Sähköpuolen komponenteissa luovuttiin jo vuosikausia sitten kansallista hyväksymismenettelyistä ja nykyään riittää sähkölaitteen hyväksyntä jossain EU-alueella. Yhteisön asiakirjan 396Y0513(01) mukaan "...jäsenvaltiot saavat tarkastaa ennestään toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ajoneuvon fyysisen kunnon sen rekisteröintiä varten ainoastaan, jos vastaava tarkastus suoritetaan samoissa olosuhteissa myös muutettaessa niiden alueella jo rekisteröidyn ajoneuvon rekisteröintiä." Vuosi sitten loppuun saatettu ajoneuvolainsäädännön kokonaisuudistus harmonisoi Suomen käytäntöjä yhteisön käytäntöjen kanssa merkittävästi. Valitettavasti Suomen ulkopuolella ja vapaakauppa-alueella valmistettujen oma- ja piensarjavalmisteisten ajoneuvojen kohdalla on vielä paljon epäkohtia. Lähes viisi vuotta kestäneessä Euro-bike -projektissa tuli toisinsanoen tällä kertaa paskaa käsille. Peli ei kuitenkaan ole pelattu, vastaavia kanteluita on eri jäsenvaltioiden kohdalla vireillä useita. Jos näillä alkuperäisillä argumenteilla ei saatukaan muuta tulosta kuin v-todistusten kohtuullistaminen ("Vaatimustenmuksisuustodistuksille hintakatto ja enimmäistoimitusaika" (23-06-03)), niin asiaa voidaan viedä eteenpäin vielä monin eri keinoin. Projektissa pyritään yhä siihen, että Suomeen voisi - ilman kohtuuttomia rekisteröintikuluja ja todistustaakkaa - rekisteröidä ajoneuvoja jotka ovat muualla yhteisön vapaakauppa-alueella myynnissä. Pussillinen ajatuksia ja ideoita on jo kerätty, niistä lisää myöhemmin...
Lyhyesti Runkomuutoksista (01-01-04)
Moottoripyörän rungon tai rungon osan voi vaihtaa tietyin rajoituksin. Prosenttisäännöt joista on kirjoitettu paljon tälläkin palstalla asettavat kuluttajalle tiettyjä rajoitteita runkomuutosten suhteen, tällä hetkellä koko rungon osuus on 20% ja jo yhden runkoputken muutos vie 4% per kappale ("Voimassaolevat jyvitykset" (18-05-98)). Runkomuutosten teknisistä rajoitteista säädetään kopterilain (liikenneministeriön päätös 332/1992) toisessa pykälässä, tosin yllä ("Rengaskokojen muutoksista" (01-01-04)) ja akselivälikyselyn ("Mikä olikaan se suurin sallittu akseliväli?" (29-09-03)) yhteydessä on tämä LVM:n päätös jo todettu osittain vanhentuneeksi ja päivitystä kaipaavaksi. Tästä huolimatta runkomuutoksia suunnittelevan rakentajan kannattaa lukaista kyseinen päätös. Runkoa voi hitsata mutta lujuuslaskelmat ja tiedot hitsausmateriaaleista on hyvä olla tallessa. Runkoon ei saa porailla reikiä ja liuta muitakin rajoituksia on asetettu. Muutoskatsastusta helpottaa jälleen jos ennen rakentamista on katsastushenkilön kanssa yhdessä tehty rakennussuunnitelma jossa arvioidaan myös prosenttimuutokset ja seuraukset. Jos rungon vaihto tai muutokset eivät etene muutoskatsastuksen kautta niin muutoksiin voi hakea AKE:lta poikkeuslupaa. Hyvä syy tällaiselle menettelylle on jos esimerkiksi vanha runko on vaurioitunut korjauskelvottomaksi ja uusi, erityyppinen runko on saatavilla alkuperäisen kaltaista runkoa edullisemmin ja uusi runko on teknisiltä ominaisuuksiltansa parempi. AKE tosin kertoo tylysti, että 250 Euroa maksavaa "lupaa rakenteen muuttamiselle ei myönnetä jos perusteluissa vedotaan esimerkiksi ainoastaan harraste- tai kilpailukäyttöön". Osapuolien välistä kommunikointia helpottaa jos uusi runko on jo entuudestaan tyyppihyväksytty kyseiseen käyttöön ja kokonaisuuteen toisessa yhteisön jäsenvaltiossa. Itse asiassa, koska AKE poikkeuslupahakemuksen ehdoissa kysyy "miksi ajoneuvon rakenne ei ole säädösten mukainen" niin ainakin teoriassa tässä tapauksessa poikkeuslupahakemusta ei edes tarvittaisi, onhan tyyppihyväksyntä tae siitä, että uusi runko nimenomaan on säädösten mukainen. EU:n vapaan kaupan periaatetta voi käyttää hyväkseen myös näissä runkomuutoksissa. Jos kotimainen katsastushenkilö ei pykäläahtaudessaan voi hyväksyä uutta runkoa mutta hänen virkaveljensä jossain muualla yhteisön sisäkauppa-alueella kelpuuttaa rungon niin laite kannattaa myydä ja rekisteröidä kyseiseen maahan ja sitten ostaa se sieltä kotimaahan takaisin. Muutamien Harrikoiden kanssa tiedetään näin jo tehdyn. Helpompi on tietysti etsiä halutunlainen laite jo valmiiksi rakennettuna ja rekisteröitynä ja tuoda se sitten Suomeen vapaan kaupan periaatteiden mukaisesti. Pyöräkokojen kanssa yllämainitut pelisäännöt ja ongelmat pätevät tässäkin tapauksessa. Homma ei välttämättä ole ollenkaan selvä jos runko- ja rengasmuutoksin leimatulla supermotolla ajelee poliisin spontaaniin puskarysään. Käytäntö on osoittanut, että tienvarsitarkastuksissa viranomaisten luottamus toistensa antamiin todistuksiin ei aina ole kovin korkeassa kurssissa, erityisesti jos rakennettu ajoneuvo on kirkkaan värinen ja jotenkin valtalinjasta poikkeavan oloinen. Tämä on valitettavaa ja juontaa paitsi ennakkoluuloista ja vääristä asenteista niin myös osin sekavista pykälistä joiden tulkinnassa ammattilaisellakin menee sisu kaulaan. Näissä tilanteissa ainoa apu lienee harrastajan oma asiantuntemus, rauhallisuus ja tieto omista oikeuksista. Aina kannattaa kysyä minkä nimenomaisen pykälän nojalla joku osa tai osakokonaisuus olisi laiton, viranomainen on tämän myös velvollinen kertomaan ja dokumentoimaan. | |||
|
Mäntsälässä pidettiin syyskuussa SMOTOn kerhokonferenssi johon saapui paikalle alle 50 kuulijaa. Tilaisuushan oli avoin kaikille motoristeille. Ilmeisesti moottoripyöräharrastukseen liittyvät edunvalvonta-asiat eivät sittenkään kiinnosta motoristeja?